Jalmarin kotisivut, Itäkaira vaellus
Lokakuu

Peskihaara

Aikataulu ongelmien jälkeen päästiin viiveellä matkaan, pari päivää piti viime tingassa lähtöä siirtää. Aamulla aikaisin lähtö ja Kemihaarassa oltiin joskus puoli kahdeksan nurkilla ehtoolla. Isäntäväki ei ollut paikalla, joten suunniteltu iltapala jäi haaveeksi.
Asia selvisi kyllä jo matkalla puhelimitse. Tarkoitus oli lähteä samantien maastoon ja tavararumban jälkeen lampun valossa kohti Peskihaaran tupaa. Kemihaarassa tavattiin tuttu vaeltaja, vaihdettiin siinä kuulumisia pakkaillessa.
Keskiharjun tulipaikalla syödään jotain pientä kahvitellessa. Jatketaan matkaa pimeässä ja hyvällä vauhdilla, muutamia pieniä taukoja pidetään. Kämpällä yksi henkilö koiransa kanssa. Väsyttää pitkän päivän jälkeen, joten kaiveskelen ulkona makuupussia, patjaa ja yöpukua valmiiksi. Eteisessä vaihdan sitten vaatteet ja asetun laverille. 1 tuvan patjoista ja patjan verran laveria on varattu näköjään koiralle. Välillä koira yrittää tulla viereen nukkumaan. Mietin jo tullessa että jos vääntäisi teltan pystyyn, mutta sen verran oli väsy että jätin väliin. No tuvassa olijoilta kyllä kysyttiin haittaako koira, niin kuin tapoihin kuuluu.
Mutta ehkä se lattia olisi kuitenkin oikea paikka.

kevatvuotso
härkävaara

peskiaapa
peskiaapa
paasilinja
auhtiselkä
auhtiselkä
auhtiselkä
auhtiselkä

Härkävaara

Aamulla otetaan hidas lähtö, kuten etukäteen kaavailimme. Siinä 11 jälkeen on reput pakattu ja tupa siivottu. Suunta kohti Härkävaaraa. Liittohaaran ylitys sujuu hyvin, vanhaa tuttua puuta pitkin. Juomataukoa välillä, muuten jatketaan Härkävaaran päälle tulistelemaan ja lounastamaan. Heräte eväänä mukaan tarttunut pulled pork rasia tyhjenee hetkessä alkupaloiksi. Muutama jälkiuunileivän siivu ja kahvit päälle. Tauolla huomaan että vasemman kengän pohja on irti liimauksestaan kantapäästä sekä kyljestä. Ihme kun tuntui jotenkin oudolta. Joudun miettimään että kärsiikö näillä monoilla edes jatkaa Härkävaaraa pidemmälle.
Teipataan kenkä ilmastointiteipillä ja seuraillaan tilannetta. 9 vuotta vanhat Meindl Tunturisudet kyseessä. Nämähän vuotaakin
jo selvästi varsinkin oikea kenkä. No jos tämän reissun näillä jotenkin kävelee niin hyvä on. Kotona voi liimata pohjan kiinni ja alentaa kengät kotikäyttöön pihatöihin yms.
Pitkän tauon jälkeen loivaa alamäkeä ja loppumatka Härkävaaran porokämpälle.
Kämppään ja saunaan tulet, vedenkanto ja klapien tekoa samoin jauhelihat lämpimään veteen ennallistumaan.
Löyly maittaa, varsinkin alkuun irtoaa oikein mukavasti lämpöä. Löylyn jälkeen uimaan tai lähinnä kastautumaan. Vesi on erittäin kylmää, mutta olo siitä paranee. Otetaan uudet löylyt ja sen jälkeen istutaan kuistilla jäähyllä.
Pakko se on saunominen sitten lopettaa ja siirtyä päivällisen tekoon. Ruoka maistuu ja kahvit tietysti. Nescafe Gold pikakahvista oli tullut uusi versio myyntiin, mainoksen perusteella suomalaiseen makuun. Tehtiin testejä ennen reissua sen perusteella tiukka päätös. Kokeillaan tällä reissulla pikakahvia. Ei tarvi tiskailla pannua tai raahata suodatinta ja pusseja mukana. Lisää vain vesi...
Totuin itse ainakin hyvin, näin reissuoloissa ajoi asiansa ja kahvia kului. Iltapalaksi vieraskirjaa lukiessa suklaata yms.

Jaurulle ja Tahvontuvalle

Aikaisempi herätys, nyt pitäisi päästä vähän rytmiin. Suuntana Jauru ja Tyyrojan varressa oleva Tahvontupa. Suunta ensin hetken Härkävaaralle päin, kierretään vähän suota. Siitä kohti Peskiaapaa. Ylitetään 2 kpl Peskihaaran latvahaaraoista ja jatketaan kohti Auhtiselkää. Ennen Auhtiselkää on aika ruokatunnille sopivasti puron varressa. Syön jonkun valmis-aterian Blå Bandilta, lisää vesi ja odottele. Odotellessa pari jälkkärinpalaa monella meetwurstilla. Kyllä nyt kelpaa tulilla istua. Saadaa juuri syötyä ennen lumikuuroa, aurinko paistaa ja lunta sataa. Ennen matkan jatkamista siivotaan jäljet pysähdyksestä. Auhtiselän syrjää kuljetaan.
Taas tulee lunta ja aurinko paistaa, metka keli. Sitten alamäkeä kohti Auhtijokea ja myrskyjen kaatamia keloja ihmettelemään.
Saisi muuten laavua rakennettua kätevästi kun puuta on rinteellä valmiiksi kaadettuna. Kiikaroidaan Tahvolle ja kun sää on hyvä, havaitaan savupilven alkavan nousta Tahvolta. Siellä on joku saapunut tuvalle ja pistänyt saunaan valkeeta. Auhtijoesta päästään yli puunrunkoja pitkin, on muuten harvinaisen liukkaita. Jaurun yli siltaa pitkin ja loppukävely polulla kämpälle. Metsästäjä pariskunta koirineen, majoittui varaustupaan joten autiotupa onkin sopivasti tyhjänä. Syödään ja tehdään puuhommat ennen saunavuoroa. Parit pulahdukset Tyyrojaan löylyjen ohessa. Kuistilla istuskelua. Kämpässä jotain iltapalaa vielä ennen nukkumaan menoa.

Vongoivan kammi

Yksi kiinnostava kohde oli käydä katsomassa talkoilla  remontoitua Vongoivan kammia. Talkooprojektista löytyy Jouni Ohtamaan
kuvaama video youtubesta. Linkki  Vongoivan kammi
Aamutoimien jälkeen reitinvalinta vei ensin kohti Vongoivan jokea lähes tulipaikalle asti. Ennen jokien risteystä pohjoiseen aluksi Honkatehtaanojalle asti. Siellä kahviteltiin ja syötiin pari leipää. Kas kummaa, samalla kohdalla on tainnut joku ennenkin pitää taukoa kun maassa on peltinen Ritmeester sikarilaatikko ja tietenkin tyhjänä.
Honkatehtaan ojan jälkeen lasketellaan hiljalleen alas joen varteen, joka ylitetään kun sopiva kohta tulee. Joen vartta seuraillen kammille. Ilma viilenee iltaa kohti, ja uuden kammin mukavat laverit ja kaminan lämpö tekee hyvää. Kokkaillaan lounasta ja ihmetellään kammia. Vanhalla kammilla kerkesin kerran yöpyä ja onhan tämä väljempi ja lämpimämpi. Oli se vanhakin silti kodikas maalattioineen. Nyt on tilaa ja yöpyjiäkin mahtuu se 4 henkilöä. Patjatkin sisältyy hintaan. Ennen hämärää tutustutaan pihapiiriin ja moniin yksityiskohtiin. Seinässä oleva pistorasia on huvittava yksityiskohta, tulee jotenkin mieleen Urtashotelli ja sen ulkohuussin bidee suihku. 17 nurkilla keitellään päivällissapuskat, muusia ja jauhelihakastiketta, hyvää!
Illalla vielä pientä iltapalaakin, täytyyhän pysyä budjetissa. Turha kantaa evästä kotiin, yleensä ainakin itse pelaan varman päälle eväiden suhteen. Mukavan päivän jälkeen unikin taas maistuu...


vongoiva
auhtijoki
jaurujoki
tyyroja
vongoivanjoki
honkatehtaanoja
vongoivanjoki
vongoivan kammi
vongoiva kammi
vongoiva kammi

Peuraselkä

Aamulla säätilan tarkastus, pakkasta edelleen mutta ylhäällä tuntureilla on huono näkyvyys. Se siitä maisemakierroksesta sitten.
Olisi tehnyt mieli nousta kammilta ensin Reututunturin päälle, jatkaa Vesilintupoikainpäälle ja laskea sieltä Kuusikurun/Iso-ojan varteen. Ei maha mittään. Nämä lokakuun säät yleensäkin on melko vaihtelevia. Puuro, kiisseli, jälkiuunileipä, aamupala juusto kahvi. Aamupala säilyy vuodesta toiseen muuttumattomana. Kammilta noustaan Reututunturin eteläpuolelle olevaan satulaan. Tuulee reippaasti, ja laitan takkia päälle. Nousu meni vielä villapaidalla. Lunta on sen verran että maasto on valkoista. Lasketaan Kuusikuruun, heti puurajan alapuolella tuulensuojassa tauko. Proteiinipatukka evääksi. Kuusikurua Iso-ojalle ja Jaurun suuntaan.
Iso-ojan itäpuolella on vanhan Iso-ojan kämpän jäänteet, tai onhan tässä nyt vielä runkoakin jäljellä ja ovikin melkein paikallaan. Ruosteinen pannukin roikku seinällä. Kohteesta löytyy tietoja Turhankävelijän kämppäkortistosta. Linkki: Iso-ojan kamppa
Keitellään lounasta ja muutenkin pidempi tauko. Pohjoisempana on vanhan Talkkunapään kammin jäänteet.
Linkki: Talkkunapaan kammi
Tauon jälkeen kävellään joen itäpuolella jonkin matkaa ylityspaikkaa etsiessä. Tai pääseehän kahlaamalla yli, mutta koitetaan ensin
päästää kengillä yli. Kilometrin päässä on kohta jossa, on syvempi kohta mutta kapea.  Pääsen loikkaamalla yli. Helpottaa että ns. vastaranta on alempana ja siinä sorapohja. Matka jatkuu mukavasssa kulkumaastossa jokea seuraillen. Yhdessä kohdassa rinne laskee jyrkästi jokeen, siinä hyvä taukopaikka. Jaurusta kahlataan yli crocseilla, Peuraselän kämpästä joku 100m alajuoksulta.
Kämpällä on väkeä ja yllätynkin kun Sirkka siellä häärää tulilla. Oman muistini mukaan ei vieraskirjoissa ole Sirkan merkintöjä Lokakuulta, ainakaan omien Itäkairassa tehtyjen reissujen ajalta. Vaihdetaan pihalla lämmintä vaatetta päälle. Kampässä on 2 henkilöä. Tuttu Kuusankosken vaeltaja nuoremman vaelluskaverinsa kanssa. Arveltiinkiin kun Kemihaarassa nähtiin että saatetaan tässä vielä törmätä. Sirkka kertoo varanneensa puuliiterin itselleen yöpymistä varten. Hän ei jostain syystä nuku kämpässä, paitsi yksin. Kokkaillaan kämpässä sapuskat, muut kämpällä olijat ovat tulilla ulkona. Sirkka kerää risuja nuotioon ja kiskoo vanhasta poroaidasta puuta poltettavaksi. Säästää liiterin puita. Mukava ilta ja juttua riittää, vaikkakin 5 yöpyjää täyttääkin laverin tehokkaasti. Siinä saa jo varoa kyynerpäitään. Sirkka kertoo menevänsä nukkumaan ja tulevansa aamuvarhaisella kokkaamaan tupaan. Ei tullut kuitenkaan, tulilla ulkona aamupalat söi. Ei halunnut häiritä. aamupalan jälkeen siivotaan tupa ja pakkaillan kamat lähtökuntoon. Sirkka kyselee reittisuunnitelmia, lähtee itse Härkämurustan nousuun Keskipakkoja kohti. Samoin Kuusankosken vaeltaja kaverinsa kanssa. Suunnataan itse Jaurun vartta Itään lähes vyöhykkeelle asti. Maasto on hyväkulkuista ja muutenkin Jaurun vartta on kiva kulkea. Matkalle osuu kämpän tai ehkä laavun raunio. Turhankävelijän sivuilta patikka.net löytyy sijainnin perusteella tällainen tieto:
Rajavaaroilta Jauruun laskevan poron eteläpuolella noin 300m. Jaurujoen kaakkoisrannalla. Noin 2,5km Peuraselän kämpältä koilliseen.
Yllättävä löytö 1988 topokartasta. Mustaamaton neliö eli tarkoittais kylmää rakennusta, kammia ym. mutta ei hyväkuntoista lämmitettävää hirsikämppää. Jaurun varressa peuraselältä alavirtaan on joku tupa. Kemppisen Lumikuru kirjasta katkelma sivulta 100: "Alempana Jaurun varressa, lähempänä rajaa, on vielä rajajääkärien Jaurun kämppä, joka on tiettävästi tilava ja hyväkuntoinen, koskapa se on kelvannut yöpaikaksi itselleen tasavallan presidentille hänen keväällä 1956 Saariselkää kiertäessään."Toisaalta Kemppinen ei Lumikurussa mainitse erikseen Peuraselän kämppää. Tuo edellinen lainaus saattaa siis viitata Peuraselän tupaan


Jaurussa olevassa saaresta bongataan veneen raato josta oli maininta Peuraselän vieraskirjassa. Pienen Jauruun laskevan puron jälkeen noustaan mäkeä ylös aivan rajavyöhykkeelle asti mönkijäuralle. Uraa seuraten kohti Keskipakkoja. Oli tarkoitus käydä pienellä Kokkopäällä mutta huono näkyvyys lumikuuroineen esti tämän suunnitelman. Matka jatkuu laavulle jossa Peuraselästä lähteneet Kuusankosken miehet ovat. Tekevät juuri lähtöä. Sirkka on jo jatkanut matkaansa Peskihaaraan päin. Pidetään pitkä tauko. Paistellaan makkaraa ja syödään tukevasti muutenkin. Parit kahvitkin juodaan. Kävellään tauon jälkeen Mantoselkään viimeiseksi yöksi. Iltapalaksi muusia ja jauhelihakastiketta ja iso annos. Soittelen Kemihaaraan, josko huomisaamulle saisi saunan ja vaikka käristystä. Tällä kertaa ei onnistu, Helena ja Jussi ovat molemmat ajossa aamulla, harmi homma meidän kannalta.
Sovitaan että lämmitetään sauna itse. Hieno juttu. Tarkoitus on aamulla herätä aikaisin, lampsia Kemihaaraan, saunoa ja ajella Etelään. Evästä on vielä sen verran että eväsleivät saa tehtyä kotimatkalle.
Ilta venähtää kuitenkin puolille öin ennen nukkumaan menoa.

vongoiva
keskihaara
vongoiva
reututunturi
tunturi
kuusikuru
kuusikuru
iso-oja
iso-oja
jaurujoki


Kello soittaa viideltä ja koitetaan ripeästi päästä matkaan. Kahvia juodessa aika kuluu ja taitaa olla lähempänä 7, kun päästään liikkeelle. Manto-ojallakin on jo tutut vaeltajat aamutoimissaan kun kuljetaan ohi. Muutama lyhyt tauko matkalla ja Kemihaarassa sauna lämpiämään. Saunan lämpeemistä odotellessa välpätään kamojen kanssa ja pakataan auto valmiiksi. Saunan jälkeen sitten kotia kohti ja taas on reissu ikävintä vaihetta vailla paketissa.

Jalmari

Paluu retkikoosteisiin

Paluu etusivulle



© Jalmarin kotisivut