ukk10 | vaellus itäkairassa

Paluu retkeilysivulle.

Lokakuun jälkipuoli
Kemihaara, Vieriharju, Mantoselkä

Aamupala Kemihaaran Lomassa oltiin toivottu 9 aikaan ja silloin istuttiin pöytään syömään tukeva aamueväs, mukavaa istua
valmiiseen pöytään.
Edellisenä iltana oltiin yhdentoista aikaan kurvailtu Kemihaaraan, matkaa hidasti kehnot renkaat, tie kun oli lumessa.
Sauna oli valmiina joten matkan jäykkyys haihtui sopivasti ennen nukkumaan menoa.
Aamupalaa syödessä tuli uskomatottoman hieno fiilis, 8 päivää itäkairaa edessä. Mahtava tunne. Pientä varustelua ja ruokien pakkausta ennen lähtöä.
Painoa oli alkuunsa 22-23 kg ja se tuntui taas pitkästä aikaa raskaalta. No evästä tuli mukaan tällä kertaa vähän ronskisti.
Oli kilo pekonia ja pari pakettia Kabanossia. Toisaalta turha kantaa mukana mutta kun ajateltiin että jotain ekstraherkkua pitää olla. Jälkiuunileipäpalat- pussikin oli matkassa, 2 palaa per päivä. Joten turha valitella painoa kun ottaa kaikennäköstä ruokaa,
varapatteria sun muuta mukaan. No kyllä se siellä selässä vielä pysyi ilman ongelmia ja olihan illalla tullut mieleen muonakätkön teko. Vihdoin liikkeelle kohti Vieriharjua. Sää oli reissun paras, aurinkoa näkyi ja muutenkin mukava ilma.
Isoa mönkijä-uraa oli helppo kävellä ja mielellään kävelikin näin alkuun. Juomataukoja välillä, eihän sitä muuten jaksa.
Vieriharjun ja Manto-ojan polkujen risteyksen likellä piti istahtaa kunnolla ja tehdä tulet. Vaikka nälkä nyt ei mikään kauhea
ollut niin ensimmäinen makkarapaketti syötiin pois repusta. Ja kaakao perään. Edelleen pyöri mielessä se ruhtinaallinen
8 päivää täällä. Turha on lehti- ja muiden puhelinmyyjien soitella, virta on pois. Toisaalta DNA:n liittymäkauppiaan kanssa voisi keskustella kuuluvuuksista tällä alueella. Vieriharjun tuvalle suunta. Metsästäjiä oli tauolla, odottivat karhukaatajia palaavaksi.
Niin odotimme mekin, ei sitä karhua liian usein näe edes kuolleena. Komia oli otus. Laukaus jolla otso kaatui oli kyllä hyvä, ei eläin joutunut turhia kitumaan. Pidimme hetken taukoa, rupattelimme ja kyselimme miten jäljestys ja kaato oli sujunut. Pätevä oli
jälkikoirakin ollut. Läksimme tarpeeksi taukoa pitäneenä Vieriharjun päälle ja harjua pitkin poraidalle suon reunaan. Suosta yli ja poroaidan aukosta toiselle puolelle aitaa. Polkua pitkin kohti Mantoselkää, menemme sittenkin ensin sinne yöksi.
Ajatus oli Manto-ojalle mutta 4 päivän päästä kun palaamme hakemaan muonakätköä voisimme suoristaa huonoa selkää seillä.
Reppu painoi selässä taas oudokseltaan ja tekikin eetvarttia tiputtaa mokoma mohkäle pois selästä ja oikaista ruotoa hetkeksi polun syrjään. Hämärä alkoi hiipiä kun tuvan nurkka häämötti. Hetken sauhutaukoa ja purolle vettä hakemaan. Toinen laittoi sillä aikaa valkeeta kaminaan. Ruoka tulille muhimaan, jauhelihat veteen ja voita perään. Alkaa koostumus sitten hetken päästä palata.
Blå Bandin pata-aines pussi sekaan ja keittelyä. Odotellessa keitin kahvit termariin jotta saa heti hörppästä ruuan päälle.
Kyllä oli outoja kolotuksia ehtoolla ja selkäkin tuntui kovasti jonkun muun selältä. Kovalle laverille oikaisten niin auttaa.
Oli tullut perjantain Satakunnan Kansa mukaan jota ei sitten tullut luettua matkalla kun cd-äänikirjaa kuunneltiin.
No tuli luettua päivän myöhässä, samalla kun iltateetä siemailin.

Klikkaa kuvat isommaksi.

Mantoselkä, Manto-oja, Keskipakat, Peskihaara

Herätyksen kanssa kävi joku vahinko, vielä ei rytmi ollut kohdallaan. Vaikka toisaalta mikäs tässä kiirettä pitämään.
Valoisan aikana kyllä mielummin liikkuisi, pärjäähän sitä silti vaikka hämärä iskisi. Aamupuuroa kitusiin ja kahvit päälle,
meni siinä leipääkin pari palasta ja aamupalajuustoa.
Repuista painoa pois kun pakattiin 4 päivän muonat kuivasäkkiin valmiiksi.
Säkki jätettiin Manto-ojalle kämppään narusta roikkumaan eteisen kattoon. Toivottavasti se säkki on paikallaan 4 päivän
perästä kun täydennystä tarvitaan.
Kello pyöri jo 12 paikkeilla kun suuntasimme pitkoksille kohti Keskipakkoja. Tarkoitus syödä lounasta laavulla.
Matkalla iski jo nälkää joten välipalaa piti mutustaa, lämminkuppikiisseli auttoi vähän lisäksi suklaata muutama pala.
Pari senttiä oli lunta ja 1-2 päivää vanhat jäljet näkyivät lumessa. Elikoidenkin jäljet näkyi nyt loistavasti. Keskipakoille kun
tultiin niin nälkä oli jo kova. Ikinä en ole Reiterin muonia maistanut mutta nyt maistoin. Se oli kulkenu toisen vaeltajan repun
pohjalla varamuonana, mutta päivämäärät olivat menneet ohi niin piti syödä pois. Jotain nuudeli-kermakastikejuttua se oli.
Hyvin maistui. Jälkiuunileipää meetwurstilla kyytinä. Kaffetta tietysti ruuan päälle. Jäljet jotka näimme polulla, lähtivät laavun takamaastoon, sinne oli joku suunnannut kulkunsa. Peskihaaraan kun suuntasimme, ei jälkiä näkynyt. Ei polulla eikä omilla poluilla.
Tupa oli tyhjänä ja viimisen päälle kunnossa. Kiehisissäkään ei oltu kitsasteltu. Koitimme jättää samaan kuntoon.
Vettä hain lähteestä ja mielenkiinnolla maistoin. Viime syksynähän maistui fairyltä, en tiedä oliko joku älypää liottanut
astioitaan siellä. Nyt tätä makua ei ollut ja tulikin juotua. Taas ruokaa laittamaan, perunapataa ja jauhelihaa.
Teetä tällä kertaa ruuan päälle, pientä nuhaa kun esiintyi teehen jouti pari sinistä mynthonia. Jo nenässä tuntui.
Iltapalaksi vielä pekonia ilman mitään maun pilaajaa. Suoraan vaan pannusta. Ai että kun osaa olla hyvää. Tästä sitten
soittamaan kotiin että hengissä vielä ollaan. Oikaisin laverille kirjaa lukemaan, oli eräs kulkija jättänyt sen Peskihaaran tuvan
kirjastoon, jossa on nyt 1 kirja joka pitää lukea paikan päällä. Laina-aika on muuten lyhyt.

Peskihaara, Härkävaara

Aamulla ei ollut hinkua nousta nopeasti vaan piti köllötellä pussissa ja nauttia olostaan, eihän täällä tarvi kellokortteja leimata
niinkuin "siviilissä".
Puurovesi ja kahvivesi liedelle ja sitä odottelemaan. Ennen on ollut valmiiksi pussitettuja Elovena-hiutaleita mukana, mutta nyt
otimme Elovena-hetki pikapusseja mukaan 1 tai 2 pussia per aamu. Myös kiisselijauheesta karsittiin ja sitä oli vain parina aamuna. Jotenkin tuo maha reagoi jos aamulla syö kiisseliä. Totesin hyväksi puuron johon ripaus suolaa lisää, kyytinä 1-2 leivän/näkkärin
palaa ja kahvit. Ei tarvi tiskatakaan kun raapii hyvin puhtaaksi ja huuhtasee kuumalla vedellä. Aamu venähti taas siihen
kymmeneen ennen kuin pääsi liikkeelle. Matkaakaan ei kauheasti Härkävaaraan tule ni eipä se haittaa.
Tihutteli vaan räntää ja oksista piti tulia sytytellessä pyyhkiä loskat pois ja veistellä kunnolla. Tuulikin sen verran että tauolla
piti pystyttää pressukate tuulensuojaksi. 4 kiilaa ja narulla puihin, tarvittaessa sauvoilla jos puita ei ole hollilla. Halpa ratkaisu.
Pohdin ennen reissua jo tosissani louteen hankintaa, ehkäpä sekin tulee joskus hankittua. Kuuma kaakao lämmitti mukavasti,
sinne vielä suklaata pari palaa niin on makeeta. Jälkiuunileipää kaveriksi. Kyllä siitä aikamme istuskeltua piti lähteä jatkamaan. Härkävaaran yli kohti Härkävaaran tupaa. Koko päivän tihutteli vettä ja räntää.
Kämpällä pikkutulet kaminaan ja päivällistä keittelemään.
Kahvitkin oli pakko saada. Huomasin että vähemmälläkin kahvilla pärjää, yleensä täällä keittelin vain aamu ja päivälliskahvit.
Illalla ei kärsi juoda, yöunet kärsivät. Seuraavaksi hiukan puun pilkkomista ja kiukaaseen pöyhy. Löylyt ja sitten virtaan eli
nykyiseen Peskihaaraan (aikaisemmissa kartoissa pitkään Liittohaara, nyt vaihtaneet nimiä keskenään) pulahtamaan.
Se olo joka tulee pulahduksesta kylmään virtaan, avantoon tai lumihankeen se pitää kokea. Olo on niin mukava sen jälkeen
että koukkuunhan siihen jää. Eikä se saunaa tarvi. Voi sitä muutenkin pulahtaa. Tulos on aina hyvä. Kuistilla sitten istuskelin ja
olostani nautiin. Hiljaisessa korvessa hiljaa istuskellen. Tuvalla oli ystävämme hiiret käyneet jo kylässä. Molemmissa mukeissa
oli käyty kakkimassa! Niistä oli juotu vettä joten kovin erikoinen saalis ei veijareilla ollut. Niitä otuksia piisaa, ainakin kun hyllyjä
ja lavereita katselee. Tarkkana sai sapuskojen kanssa olla, Tatonkan kuivapussissa ne aikaansa viettivät tuvan seinustalla.
Sama homma kippojen kanssa, laitoin pakastepussiin ja naulasta roikkumaan. Letut iltapalaksi hillolla, ei hassummalta maistunut
ja kasa häipyi pöydältä vikkelästi. Sulatellessa tuli lueskeltua kämppäkirjat, täällähän oli vanhojakin ja niissä riitti tarinaa.
Kyllä väsykin iski aikaisin niin nukkumaan piti alkaa.

Härkävaara, Peskihaara, Manto-oja

Aamutoimet ja yllätys. Unohdin laittaa eväät Tatonkan pussiin, muovikassissa roikkuivat ulkoina ja olihan toveri hiiri siellä käynyt järsimässä. Fiksu otus kun jälkiuunileivän päälle oli syönyt voita mokoma. Varmaan tuntuu otuksella mahassa.
No ei nyt isoa vahinkoa, puukolla siivut pois ja takaisin pakettiin. Aamupalan jälkeen tuvan siivous, klapien ja kiehisten teko
ennen lähtöä. Taas tuli mieleen että koskahan pääsee taas tännekkin, ei ehkä koskaan aina vaan joutuu lähtemään pois.
Pessimisti laskee jo että enää vajaat 5 päivää jäljellä kun äsken niitä oli kahdeksan
Patikoitiin pikkuisen Härkävaaran vasemmalta puolen koukkaisten tällä kertaa. Suon yli samasta kohtaa kuin eilen jossa se on kapeimmillaan. Yön aikana oli lumet häipyneet ja tihuttelikin vettä. Tauolla sai suojata kamat ja ei viitsitty suojaakaan rakennella. Lämpimät kupit hörppästiin ja jatkettiin Peskihaaran tuvalle lounastauolle. Tuvalla olikin joku torkkumassa, heräsi tuloomme.
Keiteltiin sapuskat, hain ensin vettä lähteeltä. Tuvassa olija ei lähdettä illalla hämärissä ollut hokannut tai kyltti vaan jäi
huomaamatta. Oli Purolta vettä hakenut illalla. Söimme ja joimme kahvit päälle. Kaveri kertoi suunnitelmastaan taivaltaa
Uittipiekkaan. Suosittelin yöpymistä Härkävaarassa kun kellokin lähtenteli jo kohta kahta iltapäivällä kun lähdimme jatkamaan. Jälkeenpäin kuulin että oli kaveri Härkävaarassa yöpynyt mutta matkasuunnitelma palatessa muuttunut. Oli tullut vaikeuksia ja etsintäpartiokin oli lähetetty hakemaan. Selvisi lopulta kuitenkin kamppeet märkinä Keskipakoille josta oli vanhemmalta kairan
kiertäjältä apua saanut ja hyvän opastuksen Manto-ojalle. Me läksimme jatkamaan Manto-ojalle, ensin lampsittiin polkua jonkun
matkaa sitten koivikkoon ja lähes suorasuuntauksella kämppää kohti. Mukavaa maastoa oli todella loistavia loue/telttapaikkoja
kuten heti juolahti mieleen. Keskihaaran yli pääsi kaatunutta/kaadettua puun runkoa pitkin, hyvä homma säästyi kahlaukselta.
Tuulikin oli kova ja ei siinä suon laidalla viihtynyt liikoja aikoja. Suon yli suoraan tuvalle vaan. Kellokin huiteli kuutta tuvalle tullessa.
Nyt teki mieli laittaa kaminaan jo muutamat halot, kun ensin suolla ja metsässä sai hikoilla ja sitten vilu meinasi tulla kun
tauolle pysäsi. Ruokavedet kiehumaan, nyt kyllä maistuisi. Oli jättämämme eväskätkökin säilynyt, kyllä hykerrellen sieltä
poimittiin paketti makkaraa jotka paistettiin muusin kyytipojaksi. Jälkiuunileipää tottakai myös. Ja leivän päälle Koskenlaskijaa,
palvikinkkumakua. Aika maukas päivällinen, kelpasi oikaista laverille sulattelemaan ja vanhan kämpän tunnelmasta nauttimaan.
Iltateet myöhemmin kämppäkirjasa lukiessa. Kyllä maistui taas uni...

Manto-oja, Vieriharju

Herättiin tällä kertaa ajoissa ja päästiin liikkeellekin kun alkoi valostua. Tänään olisikin mukavan lyhyt päivä, ei aina tarvi
painaa pitkää päivää. Muistuu hyvin mieleen etapit jolloin on ollut kiire jopa nauttia ruokailusta saati levosta, ei sillä taktiikalla enää.
Nyt oli aikaa, kesken reissunkin oli rauhassa voinut muuttaa suunnitelmia, kerrankin. Aina tuo tarvittavan loman saaminen ei luonaa
ja silloin tulee näitä urheilupäiviä jos johonkin tiettyyn paikkaan haluaa ehtiä. Eikä se haittaa jos joku päivä matkaakin on pitkästi jos seuraavana päivänä ei niin kiiru ole. Ilmakin oli vaihteen vuoksi aamulla ihan mukava, leppoisaa kävelyä. Kahvit juotiin matkalla tällä kertaa ja muutama suklaapala siinä ohessa. Oli poroaidan vierustalla kaljatölkkejä, narunpätkiä ja muuta roskaa. Vieriharjun yli
oikaisten porokämpälle. Hiljaiselta näytti täälläkin. No olihan siellä Savotta roikkumassa eteisessä seinällä. Kulkija oli päväseltään lähtenyt Korvatunturin suuntaan. Yllättäen taas nälkä määräsi seuraavat toimet, murkinaa laittamaan. Olihan hyvä ateria jälleen, perunapataa+jauhelihaa, jälkiruuaksi BB:n mustikka-vadelmakiisseli. Kahvitkin oli jo termarissa mutta ne juotiin hetken
sulattelun päälle. Klapin tekoa saunalle ja tuvalle ja kiukaasen tulet alle. Kiuas oli uusi mutta sama homma kuin muissakin
paikoissa, surkean vähän kiviä, ei tarvitse ihmetellä että ei kiukaat kestä. Ja vesipata oli uusi mutta tehoton. Kannattaisi
laittaa vaan kiukaan kylkeen vaippasäiliö, puuta menisi paljon vähemmän. Vierihaaraan kun pulahti, taas sai naatiskella siitä
olosta minkä kylmä vesi antaa. Verenkiertokin toimii sen jälkeen. Kuistilla kelpasi vilvoitella.
Tuvalla pientä jalkojen huoltoa ja kuivattelua. Pikkuisen varvas oli hiertänyt, mutta rasvalla selvisi. Savotan omistajakin oli
tuvalle saapunut, siinä turistiin ilta ja juttua riitti mukavasti, saas nähdä törmääkö vielä joskus näissä maisemissa. Käytiiin
trangian kanssa ulkona paistamassa pekonia niistä kun nousee sellainen käry. On muuten hyvää paljaaltaan. Ehtoo meni
tosiaan jutustellessa, monta reissuilta tuttua paikkaa käytiin läpi ja paljon minulle tuntemattomia myös.
Kämppäkirjasta luin että rajavartiosto oli käynyt eilen paikalla. Karhujuttua kait olivat käyneet tarkistamassa. Nukkumaan mentiin
ja kyllä uni maistuikin. Täällä kun on hiljaistakin, mikä siinä nukkuessa.

Vieriharju, Naltiojoki

Olisko se ollut kahdeksan paikkeilla kun pääsi pussista ylös. Ulkona sateli lunta/räntää joten taas joutuu vetämään takkia päälle. Villapaidalla on niin loistava kulkea että ei mieli tee hikipukua päälle laittaa. No ei auta. Parempi pitää vaatteet kuivina vaan.
Aamulla juotiin kahvetta ja syötiin normin mukaan. Savotta mies lähti ennen meitä viimeiselle etapilleen tällä reissulla, Kemihaaraa
kohti. Meillä olisi vielä 3 päivää jäljellä, tai enään kolme päivää. Naltiota kohti ja Vieriaavan pitkoksille. Taas sama maisema
kuin vuosi sitten, lunta oli mutta pikkasen vähemmän kuitenkin. Välillä sateli, yleensä silloin kun piti taukoa pitää. Näkyvyyskään
ei hyvä ollut. Tarkoitus oli käydä Naltiotunturilta Korvatunturia ihailemassa mutta eipä ollut kelejä tällä kertaa vaikka kolmena
päivänä olisi mahdollisuus ollut. Kämpältä ei tunturia näkynyt joten ei viitsinyt lähteä. Ruokailuun vaan ja lepäilemään. Jotenkin
tämä kämppä on tunnelmallinen, en oikein osaa sanoa miksi. Luntakin oli ja tuvan ikkunan takana oleva kuusi toi mieleen joulukuusen. Takaseinästä alkoi kuulua nakutusta ja tikkahan siellä töitä teki. Kaveri koitti hiipiä kuvaa ottamaan mutta ehti tikka livistää takavasemmalle puuhun, harmi homma. Ehtoolla soitin kotiin että edelleenkin ollaan kunnossa, ei hätää. Tuvan edessä puun
alla oli kuuluvutta ei tarvinnut kauempaa ettiä. Repusta löytyi karkkiakin tänään ja niitä popsin kämppäkirjaa lueskellessa.
Uni koitti houkutella ja siinä onnistui.

Naltiojoki, Karhuoja

Aamulla ei meinannut päästä pussista ylös, taas olisi voinut loikoa hyvinkin vielä pari tuntia. Seitsemältä muistaakseni oli herätys,
taas huomasin että on yöllä ollut kuuma kun oli niin nihkeä olo. Vaikka pussin vetskari on reilusti auki. Tyynynä toimi hyvin fleecekerraston paita joka oli varavaatteena. Paidan sisälle tungin untuvatakin ja niin siinä riitti pehmeyttä jo oli mihin
päätä kallistaa. Aamupuuroksi tällä kerralla 4-viljan puuroa annospussista. Niitä kun myydään eri makuja, saa vaikka joka aamulle vaihtelua makuihin. Kahvin höysteeksi oli Completan kermajauhetta ja taas sitä oli liian vähän mukana, kun joutui säännöstelemään. Kyllä mustakin kahvi maistuu tarpeen tullen ei siinä mitään. Normaalisti en sokeria käytä mutta nyt tuli 1 pala laitettua kuppia kohden.
Tupa siistiksi ja kohti Naltiotunturia ja Karhuojaa. Ei taas tiedä milloin tänne palataan. Taas tihutteli lunta ja näkyvyys niin huono
että ei tunturille kiivetty, harmi. Kaakaot kun juotiin tauolla niin piti taas sössiä ja kaataa puolet maahan. Tuli samalla hetkellä
mieleen kun joskus Kebnen reissulla tönäisin termarin nurin jossa oli tuoreet kahvit, juuri kun oli hyvä löhöasento löytynyt ja ajatus kuumasta kahvista. Pakkohan oli uudet keittää, harmitti kyllä surkeasti. Hienoa maastoa kyllä tunturin likellä. Ja lumessa näkyy
hyvin jäljet, ihmisten tekemiä ei näkynyt. Karhuojalle tultiin vielä valoisalla, kauaa ei sitä riittänyt. Tämä tupa ei ollutkaan niin
siistissä kondiksessa kuin aikaisemmat. Nuorttijoen läheisyys varmasti yksi tekijä ja vieraskirjoista sai lukea paikallisten
metsämiesten käyttävän tupaa. Astioita oli suut ylöspän laittialla, no siellä oli kuolleita hiiriä roskien joukossa. Klapitelineessä
oli pelkästään muutama iso halko ja pyöreästä kelopuusta sahattu pölli, ei mahdu edes kaminan luukusta sisään.
Kiehisiä tai muitakaan sytykkeitä ei näkynyt, ei saunalla eikä tuvalla.
Täyttäähän tuo iso pölli puutelinettä nopeasti se kai siinä syynä on. No piti pieniä ensin telineen puut ja sitten liiterillä tehdä lisää, jääpähän ainakin täyteen kun lähdetään. Ja sytykkeitä myös. Saunalla oli vedet padassa ja muutenkin pientä siistimistä kaipasi.
Puita oli sentään puoli telinettä. Kyllä puut jotka itse poltetaan, sahataan ja pienitään, mutta kun puut on seuraavalle kulkijalle
valmiina, pääsee vaikka viluisena ja nälkäisenä ensiksi kämppää lämmittämään ja syömään. Lähtiessään sitten täyttää
puutelineen ja veistää kunnon sytykkeet. Tehtiin puut ja ruokaa samalla, nyt olikin luvassa oikea kulkijan annos.
Muusia+jauhelihaa ja sekaan 4 pakettia paistettua pekonia. Kyllä olikin maukasta ja tukevaa. Säästeltiin viimisiä jälkiuunileipiä vielä aamuksi ja pärjäsihän tolla annokisella ilman leivän murentakaan. Kahvia päälle vielä ennen saunaa. Sauna olikin komia ulkoisesti ja puitteiltaan, kiuas sitten aivan lopussa. Vaihtokunnossa. Nuorttin kiertäjät käynevät päiväseltään vain saunomassa, se selittää
innon tehdä puita ja vähän saunankin kuntoa. Mitä sitä suotta tekee työtä sen eteen kun vaan poikkeaa. Tupien roskikset oma lukunsa. Ekojäte astioissa on foliopaketteja ja peltipurkkeja.
Nukkumaan pitäisi mennä mutta kun on viimeinen ilta reissulla niin ei malttaisi millään. Väsyttää kuitenkin niin parempi mennä maate.

Karhuoja, Kemihaara

Viimeinen aamu tällä reissulla. Nytkö se on jo ohi? Juuri läksimme matkaan Kemihaarasta ja nyt suunnataan takaisin sinne.
Lyhyt oli taas tämäkin hetki ja retki. Tai sitten vaan tuntuu lyhyeltä. Aamupuurot ja loput jälkiuunileivät aamiaiseksi,
kamat kasaan ja tupa siistiksi. Lunta oli yöllä tullut lisää ja nyt taisi se 10 sentin paikkeilla olla, kuin uusinta viime vuodesta.
Ei auta pakko on tästä lähteä vaikka veri voisi vetää vielä Nuorttillekin, eväät riittäisivät yhdeksi päiväksi.
Mutta kotoa kysellään jo tulevaksi, parempi se on lähteä. Kuljemme hetken matkaa polkua kunnes päätämme oikoa Naltiontien suuntaan. Tunturilta näkyvyys taitaa olla taas niin huono että ei nousta sinne. Välillä tuntui että polku olisi ollut parempi
sen verran raskasta puuhaa on. Tuore lumi vielä pehmeässä maastossa joustaa liikaakin. Maisema on kyllä talvinen ja autio.
Ei jälkiä alkuun lainkaan. Sukoivan jälkeen löytyi mukava taukopaikka kuusten lomasta.
Termarista vettä, nyt kuuma kaakao maistuisi suklaan kanssa.
Olin kulkenut villapaita/kauluri yhdistelmällä kun takissa tulee niin hiki. Välillä sateli lunta ja alkoi niskassa tuntua että
kauluri on märkä. Ei tuntunut mukavalle mutta kuljin aina Naltiontielle asti ennen kuin vaihdoin kuivaa päälle.
Takkikin piti laittaa kun pyrytti vaan koko ajan. Taas jouduttiin suolle ennen Naltiontietä, aina sitä tulee haahuiltua jollakin suolla. Märkää oli niin että lotisi, ei nyt ihan hörpännyt kenkä sentään. Mättäitä pitkin yli vaan. Tuuli oli varsin kova ja painoi luihin asti.
Pakko vaihtaa vaatetta suon jälkeen. Vihdoin tie näkyvissä, näkkäriä ja metukkaa tankkiin ja taas metsään.
Nyt oikaisten Korvatunturin tielle ja tietä pitkin muutama kilometri Kemihaaraan. Luminen oli tiekin ja sitä pitkin pitäisi jo
illalla luistella etelän suuntaan. Kolmen jälkeen Kemihaaran Loman pihalle, reppu pois selästä ja pullakahville.
Kyllä kunnon pullakahvit vaan maistui. Sitten saunaan. Kyllä taas oli maukkaat löylelöt, välillä saunan taakse hankeen
pyörimään niin jaksaa löylytellä. Kylpemisen jälkeen odotti jo katettu pöytä ja poronkäristys lisukkeineen.
Maha oli sitten täynnä, jälkiruoka ja kahvit päälle. Tuli jo mieleen että pitääkö tässä tosissaan muka lähteä autoilemaan.
Ilta venyi siinä turistessa niitä näitä ja taisi kahdeksan olla jo kello kun suuntasimme kohti Etelää.
Seuraavaa reissua suunniteltiin jo matkalla...

Paluu retkeilysivulle

Paluu Etusivulle