Syyskuu
Tällä
kertaa liikkeelle Aittajärveltä joka olikin uusi tuttavuus.
Perillä oltiin iltakymmenen kieppeillä, tarkoituksena koisata
matkaväsymys pois Aittajärven laavulla tai teltassa.
Aittajärvelle johtava tie oli ennakkotietojen mukaan
hyvässä kunnossa ja ihan kivuttomasti pääsi
perille. Laavulla oli jo yöpyjiä joten telttaa pystyyn
parkkipaikan lähistölle. Mukavasti sitä jo nukuttikin
vaikka reissuinnostus oli korkealla, eihän tänne liian usein
pääse. Siinä unta odotellessa mietin taas että
mitenköhän nilkka kestää, sehän taittui
jalkapalloa pelatessa kuukausi ennen reissua ja oli vieläkin arka
ja vähän turvoksissa. Ja kun rinkan painokaan ei ole laskenut
vaan kasvanut. Mukaan tuli pokkarin tilalle järkkäri, akut,
laukku ja jalusta. No aamulla sen näkee miten ukon käy.1. Päivä Aittajärvi-Sarvioja
Kun muistiinpanoja ei jaksa tehdä niin muistin varassa täytyy kirjotella. Aamupala syötiin ilman kiirettä laavulla samalla tavaroita pakatessa. Kyllä hirvitti nostaa kantamus selkään ja lähteä talsimaan kohti kahlaamoa. Selässä vielä ennätyspaino. Heti alkuun virkistävää pulikointia ja nilkan varomista puron kivikossa. Ei tehnyt mieli roikkua kahluunaruissa vaan luotin mielummin Lekin sauvoihin. Vettä oli pikkasen polven ylle pahimmillaan, eli sopivasti.
Ylityksen jälkeen suunta kohti Sarviojaa. Eipä jalka sitten tykännyt kävelystä edes polulla, arvelin tottumiskysymykseksi. Arvelin väärin.
Maantiekurun tulipaikalla evästä kitusiin ja painoa repusta vatsaan sulatettavaksi. Makkara maistui hyvältä. Nyt huomasi että ei parane kenkää kiristää normaaliin tapaan koska nilkka turpoaa kävellessä ja alkaa painaa turvonnutta kohtaa, ei hyvä. Löysemmälle vaan ja eteenpäin. Lääkäri sanoi että ei sitten sovi nyrjäytellä nilkkaa heti uudestaan ja ei kengän löysääminen sitä ainakaan estä.
Kuotmuttipään paikkeilla polulta pois ja Kaarnepään pohjoispuolta kohti, eli kaarnepäätä osittain kiertäen kohti Sarviojan kämppää.
Ilma oli sen verran kehno että ylös asti ei napannut kiivetä. Jalka toimi mukavasti ylämäkeen mentäessä, no problem. Kuten myöhemmin selvisi alamäet olivat täyttä myrkkyä. Kuotmutti- ja Kaarnepään välissä alaspäin lähtiessä ja Kaarnepään pohjoisrinnettä edetessä alkoivat ongelmat. Jälkikäteen en tiedä mikä idea tässäkin reitissä oli, ainakin loppulasku polulle tuotti tuskaa. Tässä vaiheessa mietin jo että oliko järkeä lähteä tällä koivella reissuun, ei ehkä ollut mutta olisi se kotonakin ollut kova paikka miettiä että miksi en lähtenyt.
Seitsemän jälkeen vasta tuvalla, porukkaa riitti ja telttoja oli pihapiirissä useita, sesonkiaikoja nämä Syyskuut. Oli autiopuolellakin vapaita paikkoja, Saksalaisia siellä taisi yöpyä. Tällä suunnalla tähän aikaan vuodesta kun oltiin, päätimme varailla petipaikkoja mahdollisuuksien mukaan ja lähes tyhjänä varauspuoli olikin. Kämpän lämpö teki kyllä hyvää ja Tunturisudet irtosivat jalasta ennätysvauhtia. Olin jo varma että huomenna ei kävellä. Illallinen oli tukeva ja maukas. Nilkkaan Ice-Poweria ja nukkumaan.
Klikkaa kuvat isommaksi.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
2.päivä Sarvioja-Paratiisikuru-Muorravaarakka
Aamu meni pitkäksi ei meinannut millään päästä liikkeelle, toisaalta ei täällä kyllä saa mihinkään kiirekään olla mutta kun ilmakin oli hieno niin liikkeelle pitäisi päästä. Piti yrittää ottaa niitä kuviakin ja videota järkkärillä kun jalustakin oli mukana. Suuntana Paratiisikuru joka oli vielä käymättä, kai se kerran pitää kokea. Matka sujuikin mukavasti jalka ei vaikeuttanut vielä menoa. Paratiisikurun lähettyvillä lounastauko, kuivattua hernekeittoa ja Vaasan maukasta. Kahvit tottakai. Tutustuminen putoukseen yms. Tästä sitten ylös Ukselmapään sivuitse kohti Muorravaarakkaa. Nyt alkoivat sitten ongelmatkin, jalka ei tykkää alamäestä lainkaan. Koko loppumatka oli työlästä ja hidasta, muut olivat kämpällä reilusti aikaisemmin. Kahluu tuvan kohdalla oli ehkä päivän mukavin hetki, jalka tykkäsi. Syömistä ja huilia loppuilta. Kämpässä oli muuten tyhjää joten rauhassa oltiin. Vuonna 2005 viimeksi täällä, hyvin tuli muistoihin edellinen kerta kun tulimme sateessa illalla kämpälle. Kämpässä ollut mies löi puita kaminaan kun huomasi märkiä ukkoja kolistelevan sisään. Saimme nopsaan kamat kuivumaan ja iltatoimien pariin. Hienoa palvelua!
3. Päivä Muorravaarakka (nilkka vaati lepoa)
Osaltani tästä muodostui välipäivä, keli oli mitä parhain ja piti lähteä Anteriin saunomaan. Se kuuluisa poreallas houkutteli myös.
Ei kärsinyt lähteä pakko oli tähän väliin huilata jotta pääsisi edes jotenkin liikkumaan. Kämpän läheisyydessä kuvailin ja vietin luppoaikaa. Keittelin hyvät kahvit ja söin jälkiuunileipää. Tupakirjat tuli luettua jokseenkin huolella. Autiotuvan puolella oli oltu ahkeria ja poltettu kaikki klapit eikä uusia oltu tehty. Tupakirjaa lueskellessani tulinkin ensimmäiset lounastamaan, en muista olivatko menossa Jyrkkävaaraan, sama se. Siirryin hotellin puolelle päiväunille. Iltapäivästä tulikin poppoota tupaan ja pääsi jaarittelemaan. Tekivät ruokaa ja kun jäi yli tarjosivat minulle. Ompas helppoa elämä. Makaan punkassa ja ruoka tehdään valmiiksi. Kahviteltiin pitkään. Aloin jo ihmettelemään missäs pojat viipyy, hämärtääkin jo. Tein ruuat valmiiksi, arvelin että hieman saattaa nälkä olla pojilla kun eivät liikaa evästä ottaneet. No sieltä tulivat ja kehuivat uinti-ilmaa. Oli oikein Spa se Anterin allas.
Illalla olikin tuvassa hälinää kun kämppä oli täysi. Ice poweria taas nilkkaan yöksi.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
4. Päivä Muorravaarakka-Pälkkimäoja
Tänään taas eteenpäin. Olin pohdiskellut jo välipäivänä jatkosuunnitelmaa kun kävi selväksi että Sokostille ja sitä myöten Luirolle en lähde. Pojat aikoivat sinne niinkuin alunperin kaavailtiin. Vaihtoehtoina oli oikeastaan Pälkkimäojan suunta tai Jyrkkävaara. Pojat tulisivat joka tapauksessa seuraavana päivänä Pälkkimäojan kautta kun suunta olisi Sudenpesälle joten päätin lähteä sinne. Yhytän muut sitten seuraavana päivänä ja huilin teltassa jos koipi ei kestä. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja läksin kohti Lumikurua. Sain kaverin mukaan hän oli jo Luirot ja Sokostit nähnyt eikö nähnyt tarpeelliseksi tällä kertaa lähteä sinne Hiltoniin. Hieno oli päivä, kivaa kulkemista, hienoja maisemia. Ennen Lumikurua kenttälounas ja teetä. Sopulin kuoppia oli joka paikassa ja kuolleita Sopuleita polulla.
Taitaa olla Sopulivuosi. Lumipään etelärinteellä soitto kotiin että hyvin menee. Taskusta vähän karkkia suuhun että jaksaa. Hienoa oli tämäkin laakso kun etenimme laavun suuntaan. Laavulla olikin kova tohina kun joku oli kaatunut puroon ja kastellut vaatteensa. Kuivatus oli käynnissä. Tehtiin sapuskat ja juotiin kahvit. Laavulla ollut porukka jatkoi matkaa Luirolle ja kun kaverikin päätti lähteä vielä Luirolle saunaan jäin laavulle viettämään iltaa. Yksi yöpyjä laavulla oli joten siinä turistessa istuimme tulilla. Pystytin teltan valmiiksi ja tein lämminkupit iltapalaksi, jälkiuunileipäkin maistui. Kaveri palasi pimeällä takaisin oli varmaan ollut saunojia Luirolla, ainakin porukkaa siellä tähän aikaan riittää, luulen. Kömmin teltaan ja vedän pussin kiinni, nautin päivästä nilkka toimi mukavasti eikä ollut pitkä matkakaan. Nyt löhöilen mukavasti untuvapussissa ja odotan unta, tosin ei haittaisi vaikka ei heti nukahdakaan tässä voisi olla kauan.
5. Päivä Pälkkimäoja-sudenpesä
Hyvin nukutun yön jälkeen aamuruokailu sujui mukavasti tulilla. Keli oli mainio, aurinkoa luvassa. Laavussa yöpyjä suuntasi Luirolle, me läksimme kohti Pälkkimäpäätä. Jätimme laavulle kätkön Luirolta tulevia kavereita varten, olimme jakaneet tarvikkeita hieman kun jakaannuimme eri suuntaan. Sieltä harjua pitkin Sudenpesälle kerrassaan hienossa kelissä. Pälkkimäpään rinteiltä näkyy Luirojärvi ja järven muoto erottuu tänne hyvin. YK kotiin tässä vaiheessa. Sudenpesälle tultiin iltapäivällä auringon mukavasti paistaessa ja heti piti käydä pulahtamassa purossa, kyllä se vaan hyvää tekee. Hyvät pannukahvit päälle kuivatellessa. Kaverit saapuivat Luirolta, liekö haistaneet kahvin? Tänäänkin meni matka nilkan kannalta hyvin, ei juurikaan vaivannut. Mitä vähemmän alamäkeä sen parempi. Enään yksi päivä jäljellä, vähän sellainen tynkäreissu viime vuotiseen Itäkairan rauhaan verrattuna, Anterin saunakin jäi väliin. No ehkä ensi vuonna taas kunnossa reissuun jos rakennushommat ei syö kaikkia vapaita. Ilta meni syödessä eväitä niin että turhaa kannettavaa ei huomiselle enään jäisi. Pojat kertoivat että joku porukka oli sytyttänyt tulet Luirolla ilmeisesti kuivaushuoneen puolelle ja vahinkoa oli tullut, pätevää toimintaa mutta niinkai ne kämpät sitten palaa. Ei jäänyt mitään poltetta Luiron suuntaan.
 |
 |
 |
 |
 |
6. Päivä. Sudenpesä-Aittajärvi
Aamulla oli tarkoitus päästä reippaasti liikkeelle mutta hiukan se venähti taas. Eipä tässä ole kuin loppusuora jäljellä, tylsää.
Osa lähti suoraan Kaarnepään yli, mulla ei ole asiaa enää alamäkiin tällä reisulla kuin mitä on pakko. Pllkua pitkin menin ja aika tuskaista oli loppupäässä ei tarvinnut kuin juurien päälle astua sopivasti niin nilkka vinkui. Maantiekurun tulipaikalla evästauko, siellä oli jo porukkaa ennestään. Kovin lähelle vedenottopaikkaa menivät pissalle, rinteellä kun olisi suojaisia paikkoja kauempana vesistöstä. No kaikkea sitä on. Loppuveto Aittajärven kahlaamolle ja yli, siitä crocsit jalassa suoraan autolle. Polviin asti oli vettä kahlaamolla, riitti kun lahkeita kääri ylös. Ajettiin keskukseen syömään pizzat ja pullakahvit huoltoasemalla perään.
Tässä tämä sepustus tällä kertaa.
Paluu retkeilysivulle
Paluu Etusivulle