Paluu
Retkeilysivulle Vaelluskertomus Kebnekaiselta 2007
1 ja 2 Päivä Nikkaluotka-Kebnekaise Fjällstation 20 km, Sää: Aurinkoinen Edellisenä iltana saavuttiin Nikkaluotkaan jossa välpättiin kamojen kanssa hetki, vaatteet vaihtui ja reput saatiin kuntoon. Oman repun lähtöpaino oli muuten 23 kg. Käveltiin muutama kilometri polua eteenpäin ja katsottiin telttapaikka yötä varten. Illalla pikkusen tihutti vettäkin, joten ukot teltan absidiin paistamaan Wilhelmiä trangian pannulla. Näin ekalle illalle varattiin vähän parempi iltapala. Ja unehen... Aamulla värkättiin hyvät puurot+kiisselit ja kahvit. Joessa sitten naaman pesu. Alku meni vielä mukavasti mutta sitten iski shokki. Ruotsalaisia tuli vastaan tasaisin välein ja jokaiselta kuului iloinen Hej. Noo kai tämä tästä mutta kun ei. Samaa jatkui koko iltapäivän ja loppupäivästä ei jaksanut enää niin innokkaasti sanoa edes moro. Ne kulkijat jotka eivät sanoneet mitään taisivat olla Suomalaisia. No olisi voinut valita maisemienkin puolesta paremman reitin. Lounasaika koitti vatsan mukaan aika nopeasti, kovin se kävely kuluttaa nopeasti puurot. Laddjujärven jälkeen keittohommiin ja ruokaa kidasta alas. Tämä oli hyvä paikka kun Kebnen huippukin näkyi syödessä. Ajateltiin kahvit keitellä vasta pienen kävelyn jälkeen. Tämä kahvitauko jäikin mieleen sanoista: "nyt otan hyvän asennon" joka tarkoitti seuraavaa: Oltiin saatu kahvit termariin ja kahvihetki oli edessä, suklaat kaivettu esiin niin sanoin nuo sanat ja potkaisin vahingossa täyden termarin kumoon. Sinne meni kahvit maahan ja ärsytti. Pakko keitellä uudet kun hammaskin niin kolotti. Fjällstationin pihaan tultuamme keittohommiin ja päivällisistä kitusiin. En tiedä sitten saako siinä keitellä, mutta joka tapauksessa monet katsoivat hiukan pitkään touhujamme. Ilmeisesti hölmöä hommaa kun kerran ravintola a la carte annoksineen vieressä. No meitä on niin moneen junaan. Illalla käveltiin vielä pätkä hyvää telttapaikkaa etsien, siitä sitten aamulla kohti huippua. 3. Päivä Huipulle 8 km, sää: pilvinen, ylempänä lumisadetta. Huipulla on aina huippuilmat, on eri asia millä ilmoilla sattuu itse olemaan huipulla. Olimme varsin huonolla ilmalla liikkeellä. Herätys oli vasta 8 aikaan, aamupalan syönti venyi huolestuttavan pitkään ja pilvet olivat varsin alhaalla joten edellytykset näin jälkikäteen huippumaisemille olivat olemattomat. Rosna lähti mukaan huipulle jossa kaikkien kolmen tarvittavat lisävaatteet, ensiapulaukku ja eväät. Sitä kannettiin vuorovedoin ja välillä jalka nousikin kevyesti. Vettä reitillä onneksi sai hyvin, viimeinen tankkaus tehtiin kaffedalenissa, kivien välissä tuli sopiva puronalku josta sai putelin täyteen. Kyllä Västraleden tarjoaa mukavasti liikuntaa ylösmentäessä. Kiveä riittää. Kivikon takia nuo sauvatkin mukana oli vaikka niitä muutenkin käytetään. Vierranvarrin ja Tuolpagornin välisessä solassa alkoi huonon näkyvyyden lisäksi tulla lunta joten ei ainakaan keli parane. Vierranvarrille tultiin ja huipulla oli niitä kivikasoja joita jotkut jaksavat pystytellä. Tästä alkoi lasku kaffedaleniin joka on tämän reitin turhauttavin kohta. Noin 200 korkeusmetriä alas ja taas ylös, nyt jo Kebnen rinnettä pitkin. Kaffedalenissa tuli muuten pari kulkijaa vastaankin. En muista oliko nämä ne svenskit jotka aamulla juoksivat aika kevyessä vaatetuksessa telttamme ohi. Vastaan tulivat joka tapauksessa ei tainnut T-Paita oikein riittää. Jatkoimme nousua kohti Toppstugania johon päästyämme söimme evästä ja laitoimme vähän lisää vaatetta päälle. Ovesta ulos ja kohti lumista huippua. Näkyvyys parani lähes heti kun nousi tuvalta jokusen 10 metriä. Valitettavasti sen verran pilvistä kuitenkin oli että ei saatu tunturimaisemaa ihastella tästä kuvakulmasta. Välillä pilviverho aukesi sen verran että näki naapurihuippua vähän tai juuri sen verran että harmitti vielä lisää. Polarin sykemittarin korkeus näytti huipulla 2103 m. Huippujäätikkö oli kokonaan lumessa, hyvä kävellä viimeiset metrit. Huipulla oltiin hetki ja kurkittiin pilvien raosta alhaalla piileksivää jäätikköä. Kello oli muuten jo 18:00 kun tultiin huipulle. Pikapikaa Toppstuganille ja juotiin kaakaot termarista ja syötiin loput eväät ja alaspäin. Lunta oli tosiaan tullut sen verran että aika pitkälle riitti kiveä missä pari senttiä lunta päällä. Varsinaisia miinoja. Kiittelin mielessäni että sauvat tuli mukaan. Teltalla oltiin vasta 23-24 välillä vielä syötiin kunnon iltapala ennen unia. Ja kyllä maistui uni. 4. Päivä lepopäivä Fjällstation sää: puolipilvinen Aamupäivällä alkoi vasta teltassa olemaan liikettä kun jollain alkoi nälkä herättää. Varsin ahdas teltta kolmelle. Aamupalaa syötiin taas pitkään, eihän tänään ollut mitään muuta kuin pientä siirtymää luvassa. Eli kamat kasaan ja Fjällstationille. Bastussa oli tarkoitus käydä mikä lie laitos onkin. Ilmeisesti tarkoituksena on muistuttaa saunaa muutoin kuin lämpötilan osalta. Sinne ei heti päästy joten pistimme teltan pystyyn pienen matkan päähän ja otimme nokoset. Lounastakin syötiin hyvässä paikassa, normieväs eli jauheliha+pataaines. Bastuun päästiin ja siellä oltiin kauan koska ei meinannut lämmin tulla lainkaan, löylyastia kyllä oli hallussamme mutta juuri kun pääsi vauhtiin alkoi lauteilta kuulua mutinaa tyyliin no more! Osa kyllä vaan naureskeli ja meni alalauteelle lukemaan sitä lehteään. Surkeat löylyt. Eikä uimaankaan päässyt. Yritimme kyllä takaovesta päästä jäähdyttelemään mutta siinä oli hälytin ja summeri alkoi huutaa. Ehtoolla sitten muutamia kilsoja Tarfalaan lähtevän polu lähettyville yöpymäään ja lettuja paistamaan. Hieno telttapaikka kyllä. 5. Päivä Nikkaluotkaan vajaa 20 km, sää: puolipilvinen, välillä sadekuuroja. Aamutoimet kuten ruokailu, teltan kuivaus ja pakkaus sujuivat normaalisti, kamat pakettiin ja kohti Nikkaluotkaa. Keli pikkasen vaihteli oli sadekuuroja ja välillä paistoi aurinkokin ihan lämpimästi. Laddujarvellä uima ja kahvitauko, itse en käynyt uimassa kun oli jonkinsortin nuhaa ja kurkkukipua. Katselin toisten ilmeitä sitten kun pulahtivat uimaan. Nikkaluotkaan tultiin muistaakseni 7 aikoihin. Laitettiin leiri pystyyn yötä varten, aamulla sitten kohti etelää. Muutenkin huollettiin kamoja pikkasen ennen saunomaan lähtöä. Nyt oli jo ihan kunnon löylyt, selkänahkakin oikein kirveli vaikka oli ihan sähkökiuas kehissä. Ja välillä pääsi jäähylle ulos kuistille, muita saunojia ei ollut joten löylyä sai viskellä huolella. Tässä tämä reissu... Jälkikäteen voi todeta että reilusti enemmän aikaa käyttöön niin että huonon kelin voi levätä vaikka teltassa kirjaa lukien. Huipulla käyntiä ajatellen aikaisin aamulla ylös jos keli näyttää hyvältä. Tuolpagorni on varmasti listalla seuraavalla kertaa. Samoin valtatie-reittiä ei kannata kävellä ainakaan molempiin suuntiin jos reissupäiviä on tarpeeksi. Vaihtoehtoja riittää ja ensi kerralla on fiksummin suunniteltu reissu. Siihen mennee kuitenkin vuosia. Tuon väkimäärän ja kivikon vuoksi jo tällä reissulla tuli päätös lähteä ensi syksynä hiljaisempiin maisemiin lähtöpaikankin ollessa selvä. Retkeilysivulle Etusivulle |
||||||||||||||||||||||||||||||