Jalmarin kotisivut, Kemihaaran erämaa

Vaellus Itäkairaan 2015

Uittipiekka

Aamulla Kemihaaran Lomassa aamiainen, jonka jälkeen autolla lähelle Sorvortantunturia. Sää on vielä kuiva, eilenhän koko päivän satoi vettä enemmän ja vähemmän koko 1000 km:n ajomatkan Satakunnasta Kemihaaraan. Nytkin on pilvistä ja yritän pohtia vaatetusta autolla. Päädyn mukavimpaan vaihtoehtoon eli Fjällräven g-1000 housuihin ja villapaitaan mallia SA-int. Päähän pipo. Nykyään vaihtoehtona buff jos on odotettavissa reippaampaa liikuntaa ja Sastan Polartec pipo jos on kylmempää tai tuulisempaa.
Sorvortan rinteellä alkaa kuitenkin jo sataa ja kaivan takkia päälle. Housuja en laiskuuttani vaihda, ajattelen vain pientä tihkukuuroa. Ajattelin väärin, sade jatkuu ja tässä louhikossa ei viitsi taukoakaan pitää tai alkaa kaivamaan repusta sadehousuja. Sade lakkaa vasta Uittipiekantunturilta laskettaessa. Meindelin Tunturisudet on jo märät ja housunpunttia pitkinkin saattaa vuotamisen lisäksi kosteutta päästä kenkään. Kun pysähtyy tauolle syömään jotain pientä saa itikoita niskaansa.  Sää paranee loppua kohden ja sade lakkaa, maasto on kuitenkin märkää. Uittipiekan tupa tulee näkyviin, hyvin tämä on piilossa. Autiotupa on tyhjä, varaustuvan seinällä roikkuu varusteita, kaikesta päätellen metsästäjä. Kaminaan tulet ja ruokavettä hakemaan. Vesipaikalle menevät pitkoksetkin on osittain veden alla. Ruoan valmistuessa kuivaa vaatetta päälle ja kosteita kuivumaan. Itikkaa riittää. Nykyäänhän itikoitakin syödään hienoissa ravintoloissakin ja niistä kuulemma saa proteiinia. Kuinkahan paljon vaeltaja tarvii hyttysiä proteiinin tarpeen tyydyttämiseen? Keräisi jollain ansalla ne talteen ja laittaisi makaroonin sekaan. Ruoka kyllä maistuu niin että syödään kahden ruokalajin päivällinen. Alku- ja pääruoka on kyllä lähes samaa tavaraa. Tupla-annos siis. Kahvit ja Fazerin sinistä. Ulkoa kuuluu haukahtelua ja sieltä tulee kämpän oven taakse ensin koira ja hetken päästä metsästäjä. Hän käy kohteliaisuuskäynnillä tervehtimässä ja majoittuu sitten varaustupaan. Kertoo ladanneensa jo aikaisemmin saunan valmiiksi. Hieno homma hei. Sapuskan jälkeen tehdään polttopuita. Varaustuvalle tulee pariskunta vielä, meille kun sopii myöhempikin sauna-aika niin varaustuvan osasto menee saunaan. Illan kruunaakin sauna ja pulahdus puroon. Saunan kuistilla istuskellaan löylyjen välissä. Illalla järsin jotain pientä ja lueskelen vieraskirjaa...

uittipiekka
uittipiekka
sorvortanmännikkö
pihtijoki


Pihtijoki

Puuro, kiisseli ja kahvi. Sillä aamupalalla liikkeelle. Siivotaan kämppä ja lähdetään liikkeelle kohti Sorvortanselkää. Hidasta liikkumista ja pitkiä taukoja, siinä päivän tavoite. Nythän kävellään Pihtijoelle joten matkaakaan ei tule kovin paljon. Sorvortanselällä pitemmällä tauolla ollessa laitan pari kuvaa ja viestin kotio. Sorvortanselältä lasketaan metsäautotielle ja taltukkaselän kohdilla siirrytään tien sivuun pitämään lakisääteistä taukoa.
Käpötellään Pihtijoen tuvalle muuten hyvää maastoa, paitsi suoläntti pitää ylittää tietysti hankalimmasta kohdasta.
Hiljaista on kämpällä ja se taitaa olla sitä aika usein. Asetumme taloksi. Varuste ja ruokahuolto. Meindelit on märät eikä tällä reissulla enää kuivu.
Huomenna kokeilen laittaa sukkien päälle isot minigrip pussit jos niillä pysyisi jalat kuivana. Käydään uimassa joessa, vesi on kylmää mutta erinomaisen virkistävää. Lämpimässä kämpässä kuivat vaatteet päälle ja samalla juodaan kahvit. Illalla keli pakastuu ja ja nousee upeat revontulet, niitä ihaillessa paistetaan pihalla makkaraa, pekonia ja lettuja eli todellinen grammanviilaajan ja kasvissyöjän illallinen. Mukavan päivän illan jälkeen uni maistuu erinomaisen hyvin.

Härkävaara

Aamutoimien jälkeen otetaan suunnaksi Suopattilampi, siellä on tehnyt pitkään mieli käydä, samoin muutenkin Kemihaaran erämaa-alueella. Maasto on mukavaa kulkea kunnes Suopattipurolla tulee haasteita. Runsaat sateet ovat tainneet nostaa vedenpintaa, ylityspaikka hetken koita hakea. Vaelluskengillä ei kyllä yli ole mitään asiaa, mikä selviää parin pistokokeen jälkeen. Riisun pitkät housut jalasta ja laitan crocsit vaelluskenkien tilalle.
Nyt on Lekin sauvoista taas apua. Lähden loikkimaan yli, ja koitan mättäältä mättäälle selvitä, välillä painuu jalka veteen sille ei mitään voi. Varsinainen hankaluus on puron kohta, vaikkakin se on kapea. Syvyyttää kuitenkin riittää sauvalla mitattuna niin että kalsaritkin siinä kastuisi. Etsin hetken sopivaa mätästä josta ponnistaa ja vastapuolelta mätästä joka kantaa. Pääsen loikkaamalla yli ja sauvoilla pysyy tasapaino hyvin. Kaverilla käy huonommin, mätäs pettää alta ja äijä putoaa napaa myöten puroon. Puron jälkeen loikitaan risukkoa pitkin nilkat veressä yli, sen verran varvikko repii paljasta ihoa.
Päästään yli ja kuivatellaan puetaan lämmintä vaatetta päälle taukoa varten. Juodaan kahvit ja syödään jokunen leivänpala.
Kävellään Suopattilammelle. On hieno paikka kyllä, tähän tekisi mieli jäädä yöksikin joskus. Sytytellään nuotio ja keittelen termariin kahvit valmiiksi. Paistellaan makkarat ja juodaan kahvit mukavasti tulilla istuskellessa. Maisemassa silmä lepää ja hiljaisuutta riittää. Tauko venyy melko pitkäksi, kello huitoo jo neljää iltapäivästä kun matka taas jatkuu. Kortumaojasta yli ja kompassisuunnalla kohti Härkävaaraa, isoimpia suolänttejä nyt väistellään, nyt on suot niin vetisiä että parempi kiertää hiukan kun kaivella crocseja joka välissä. Alkaa jo hämärä tulla hyvissä ajoin ennen Härkävaaraa, juodaan vielä ennen viimeistä pätkää kuumat kaakaot. Peskihaaran varsi on märkää kulkea ja pimeässä lampun kanssa kulkiessa vaelluskenkä hörppää kerran vettä. Eipä se valmiiksi märässä kengässä enää haittaa, minigripit jalassa tässä muutenkin mennään. Kahlataan suoraan tuvan kohdalta yli virrasta. Tuvalla on porukkaa joten mukavan lämpimässä pääsee vaihtamaan varustetta. Nopeasti syödään ja päästää saunaan, siinä päivän rasitukset haihtuu erinomaisesti. Kyllä sitä uimassakin tulee käytyä vaikka suurta hinkua ei tällä kertaa alkuun ollutkaan. Kämpässä on monta yöpyjää joten juttua kyllä riittää illalla. Paistetaan lettuja vielä saunan päälle.
Eilen oli Sirkka ollut kuulemma Peskihaarassa, Itäkairan tietotoimiston mukaan. Tämä onkin ihme tietotoimisto, vuonna 2008 tietotoimiston uutistenlukija kertoi Tahvolla että Sirkka on eilen tullut Kemihaaraan.   Samalla tuli  esitelmää kuksasta ja vaellussauvasta ja koko vaellushistoria. Loue on se oikea majoite täällä. Lekin vaellussauvat on siis väärä valinta. Olen turhaan niillä 9 kulkenut. Pitäisi olla joku öljyllä kyllästetty risu joka on vihitty käyttöön asianmukaisin rituaalein. Kyllä syö nyt miestä. Kuksakin on muovia...


Suopattipuro
suopattilampi
suopattilampi
suopattilampi

räiskäle
härkävaara
kelo



Peskihaara

Aamulla tupa tyhjenee, me otamme hiljaisen lähdön tarkoitus on vaan kevyt kävely Peskihaaraan, ainakin näin alustavasti. 3 hengen ryhmä lähtee Pihtijoelle. Syödään kämpällä vielä lounas ennen lähtöä, koitetaan jättää paikat hyvään kuntoon ja lähdetään kohti Härkävaaran lakea, siitä rinteeltä saakin laitettua viestin kotiin. Hiljaa edetään ja juodaan matkalla kuumaa lämminkuppi kiisseliä, sääkin on hyvä joten kelpaa huilata maastossa.
Liittohaaran yli mennään jo vanhaa tuttua puunrunkoa pitkin. Kämppä on tyhjänä ja Sirkkahan täältä on viimeksi lähtenyt. Sen yleensä voi päätellä jo kämpän siisteydestä ja haravoidusta pihapiiristä. Tosin täällä Itäkairassa on muitakin valveutuneita kävijöitä jotka ymmärtävät huolehtia paikkojen kunnosta. Oma lukunsa on vielä aktiiviset talkoolaiset jotka kävivät peruskorjaamassa Manto-ojan vanhan kämpän uuteen iskuun. Toisin on Ruuhka-alueella. Siellä kun välillä ei ole viitsitty edes syttöpuita tehdä seuraaville, puhumattakaan että olisi halkoja tuotu tupaan. Tällekin kämpälle olen tullut joskus niin että on kaminakin ladattu valmiiksi, ei ole tarvinnut kuin 1 tulitikku työntää pesään. Syödään päivällinen ja myöhemmin illalla paistellaan pekonia ulkona, ei viitsi käryn takia sisällä paistella. Vieraskirjaa lueskellessa popsin budjettisuklaata.

Manto-oja

Päivän suuntana Manto-oja mutta reitti on avoin, sitä pohditaan aamukahvia juodessa. Ollaan ajoissa liikkeellä joten päätetään mennä Keskipakkojen laavulle lounastamaan. Ennen laavun tulemista näkyviin tuntuu savun hajua joten joku siellä laavulla on. Aidan raosta joku näkyykin ja tunnistan Sirkan Itäkairan prinsessan, tällaisella lisänimellä hänet tunnetaan. Kuivattelee siellä varusteita. Istuskellaan pitkään samoilla tulilla ja jutellaan. Sirkka kyselee missä ollaan kuljettu ja tykätäänkö Itäkairasta. Siihen ei ole vaikea vastata. Sirkka kehuu Suopattilampea ja näyttää kartalta  mieleisiään paikkoja. Puhutaan Kuusikurusta ja Sirkka pohdiskelee ettei taida sinne enää jaksaa. Nyt oli Jaurulta tullut ja Härkävaaraan oli halu vielä mennä reissun aikana. Sirkka ottaa puheeksi Prinsessan kukkulat kun vieraskirjassa sinne oli joku kirjoituksen perusteella lähtenyt. Myönsin lukeneenin Vaellusnetin palstalta aiheesta käytyä keskustelua. Sirkka pyysi sitten painokkaasti kirjoittamaan palstalle että antaa kyseisten kukkuloitten edelleenkin pysyä nimeämättöminä. Lupasin kirjoittaa. Varusteensa kuivateltuaan Sirkka lähtee jatkamaan matkaansa kohti Peskihaaraa. Juodaan vielä kahvit ja jatketaan sitten Manto-ojalle yöksi. Ensimmäinen yö tällä kämpällä talkoitten jälkeen.

Kemihaara

Aamupalan jälkeen onkin aika viimeiselle etapille Kemihaaraa kohti. Syödään ylimääräiset eväät pois repuista painamasta. Keitän vielä kahvit termariin täytyy sitä yhdet maastokahvit vielä juoda. Kuusi-Mantoselällä kahvit sitten juodaan ison kelopöllin päällä istuen. Kemihaarassa ollaan ajoissa ja ensimmäisenä kahvioon pullakahville. Tämän jälkeen välpätään varusteita kasaan ja kaivetaan saunakamppeita ja puhtaita vaatteita repusta. Rantasaunan löyly maistuu ja uinti myös, nyt lähtee kiukaasta kunnon löylyt niin että korvat punottaa. Saunan jälkeen on Kemihaaran Loma kattanut pöydän, ja poronkäristys täyttää kyllä vatsat. Nyt onkin ikävin vaihe edessä. Saunan jälkeen maha täynnä reilu 1000 km kohti etelää...

Jalmari

RETKIKOOSTEISIIN

ETUSIVULLE






© Jalmarin kotisivut 2017