Lokakuu
Matkalla
Kahdeksalta aamulla lähti auto Satakunnasta kohti Pohjoista. Vielä ei ollut varmaa tietoa mistä lähdetään lampsimaan. Flunssa oli vaivannut koko viikonlopun, lähtöpäivää siirrelty pariin otteeseen odotellen parempaa vointia. Tiistaiaamuna vihdoin liikkeelle. Muutoin oli varusteet takakontissa, ainoastaan osa muonista piti hankkia matkalta. Sunnuntaina oli jauhelihat kuivattu ja uutena vaihtoehtona ruokavalioon kuivasin 750 gr poronkäristystä lisäksi mukaan. Tämän lisukkeeksi oli hankittu Lidlin perunamuusijauhetta joka oli testattu ja ainakin paremmaksi havaittu kun Felix ja Mummon muusi. Siihen pala voita ja hiukan suolaa mukaan saa ihan syötävän aterian. Ajetaan kahvin ja eväsleipien voimalla Raaheen asti jossa oli pakko pysätä vessaan. Pikapysäyksen jälkeen paineltiin uudelle pikapysäykselle melkein Rovaniemelle asti.
Rovaniemen Prismaan jokavuotinen hyökkäys, ensin retkiosaston läpi josta etsittiin retkipyyhettä. Ruokaosastolta listan mukaan mm. voi, meetwursti, jälkiuunileipä, näkkäri, makkaraa, suklaapatukoita, tulitikkuja, paketti kynttilöitä, otsavalon patterit yms.
Tässä vaiheessa olen saanut päätettyä että ajellaan Kemihaaraan ja lähdetään sieltä johonkin, suunta ratkennee aamulla. Soitan kesken ostosten Kemihaaran Lomaan ja sieltä järjestyy petipaikat, luvataan Saunakin.
Tavarat autoon ja takaisin kauppaan tällä kertaa etsimään syötävää. Nälkäisenä popsitaan pizzaa. Parempiakin olen syönyt mutta kai se asiansa ajoi. Taas auto tankattuna kohti Kemijärveä, Pelkosenniemeä ja Savukoskea. Ennen Kemijärveä on jo pimeää ja iso hirvi rynnii pusikosta eteen, ehditään jarruttaa ja hirvi painuu tien yli pusikkoon. Vastaantulijat vähenevät tasaisesti ja iltakymmenen jälkeen ollaan vihdoin 1000 km:n autossa istumisen jälkeen Kemihaarassa. Majoitumme ja puretaan autosta kamat. Hiivitään saunalle. Terävät löylyt ja jokeen, kylmää on, jos vaikka flunssa pelästyy ja pakenee. Takaisin saunaan, välillä jäähylle. Hyvä loman aloitus. Vielä on ohjelmaa illalle joten pitää saunominen lopettaa ja lähteä pakkaamaan reppuja. Päätämme lähteä aamulla lampsimaan Kärekelammelle ja siitä pohjoiseen. Kuljetus järjestyy Kärekelammelle johtavan tien ja Korvatunturintien risteykseen siitä siis aamulla reput selkään. Päällystän yhden kartan vielä illalla. Vielä ihmetellään rojun määrää ja painutaan unten maille, aamulla sitten loput kamat järjestykseen. Kurkku on kipeä ja nokka vuotaa saas nähdä miten sitä jaksaa. Oli ajatuksena myös Marivaara tai Pihtijoki lähtöpaikkana tai Kemihaarasta suoraan Ätimysvaaralle ja Uittipiekkaan, jätetään vielä tulevaisuuteen Kemihaaran erämaa-alue. Flunssa helpotti vaikeaa päätöstä.
1. päivä. Pala Nuorttia
Olimme toivoneet aamupalaa yhdeksältä ja siihen mennessä piti päästä ylös, ihan ei univelkoja saanut kuitattua. Aamupala täytti vatsan kuten ennenkin. Tästä on hyvä lähteä lampsimaan kun ei tarvi heti syödä.
Hypätään Taksin kyytiin ja lyhyehkö ajo lähtöpaikkaan. Tunturisudet jalkaan ja rosna selkään. Kameralaukku hihnoilla ja pienillä pikakiinnikkeillä kiinni rosnan lenkkeihin, rintaremmi kiinni ja laukku ei juurikaan heilu vatsan päällä. Ei ainakaan ole häirinnyt. Kameralaukun taskuihin mahtuu kameran lisäksi muutakin sälää, lamppu ja karamelliä esimerkiksi. Kompassi ja kartta kulkevat Fjällrävenin housujen reisitaskuun. Olen käyttänyt jo vuosia teleskooppisauvoja ja niihin on jo tottunut. Kahlauksissa loistavat samoin kiivetessä tai laskiessa tunturilouhikkoa. Kädetkin liikkuvat sen verran että hartiat ei puudu. Nyt Lekit oikeaan mittaan ja tarpomaan. Tietä alkumatka mutta ei haittaa, hyvä että saa kengät ja reput säädettyä ja ottaa alku rauhallisesti. 2 kilometrin jälkeen porotokka lähtee häirikköjä karkuun. Muuta elämää ei ennen Kärekelampea ole, vain lintujen ääniä kauempaa. Kärekelampi on hieno, mukavaa istuskella ensimmäisellä tauolla kelopöllillä aivan rannassa ja ihailla lampea. Vastapuolella suota, tällä puolla metsää. Kävellään kohti Kärekeojaa ja siinä olevaa siltaa, sillan jälkeen suunnaksi Kärekeojan autiotupa. Tuvalla ollaan n. yhden maissa. Nuortista vettä kattilaan, voita ja kuivat jauhelihat turpoamaan hetkeksi. 20 min odottelua, vesi kiehumaan ja Italianpata ainekset sekaan. Tutustun tupaan kun en ole poikennut ennen, siistissä kunnossa ja reilun viikon tauko edellisestä kävijästä. Luen syödessä vieraskirjaa joku Igor niminen vakooja on kirjannut käyntinsä. Juodaan ruuan päälle kahvit. Puuliiterillä pilkotaan muutama kalikka. Matka jatkuu mukavasti Nuorttia seuraten kohti Mettopaloa. Välillä 2 laavua eli varsin tiheä rakennuskanta täällä. Toisella laavulla istuskellaan tauolla hetken. Mettopalon pienelle ja kodikkaalle kämpälle saavutaan joskus hiukan yli viiden. Istuskellaan tuvassa ja syödään välipalaa, tekisi mieli jäädä yöksi onhan tässä jo nuhaiselle tarpeeksi liikuntaa. Jatketaan matka vielä hetki eihän Karhuojalle ole kuin reilut 2 km matkaa ja siellä voisi kärventää selkää saunassa. Alkaa olla jo niin hämärää että juuri näkee kulkea ilman lamppua. Ennen Karhuojaa alkaa koira haukkua eli asukasta löytyy. Hiukan ennen kämppää koira rauhoittuu tai rauhoitetaan ja haukunta loppuu. Saunan kuistilla piski vahtii. Kämpässä on varusteita yhdelle joten yksi siellä löylyttelee. Kämppä on lämmin joten pääsee suoraan vetämään henkeä lämpimään tupaan. Saunoja tulee kämppään ja kehottaa saunaan. Vaihdetaan pari sanaa, kaivan pyyhkeen mallia sideharsokangas esiin ja hilpastaan saunalle. Juomapullo täyteen ja orrelle. Ensimmäiset löylyt tuntuvat hyvältä ja nyt pääsi vielä valmiiseen saunaan, luksusta. Kohta on jo kuuma ja hiivitään purolle kastautumaan, ai että kun on kylmää. Tulee hyvä olo. Otetaan vielä terävät löylyt ja istuskellaan kuistilla, yöksi taitaa sääkin pakastua. Saunan jälkeen kokkauspuuhat odottavat, laitoin ennen saunaa kuivatut käristyslihat veteen reilun voikimpaleen kera, lisäksi reilu tl suolaa. Lämmitin lihat kuumaksi ja siirsin toiseen kattilaan, samaan veteen tein Lidlin muusijauheesta muusin. Pihalta löytyi puolukoita hillotarpeiksi. Ihan hyvää, aina makaronit voittaa, hillo kruunaa sapuskan. Jaaritellaan ruokailun ohella niitä näitä. Hiljalleen nukkumapuuhiin, käyn ulkona ja ilma on jo pakkasella, taitaa tulla hieno aamu huomenna. Painun makuupussiin ja koitan saada unen päästä kiinni. Levottomasti kuluu yö, välillä yskien ja niistäen. Mutta täällä Itäkairassa ollaan ja on hiljaista. Oli pitkään epävarmaa koko reissun toteutuminen joten nyt tuntuu hyvälle kun vihdoin liikkeellä.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
2. Päivä Naltiolle
Heräilen kun metsästäjä alkaa aamupuuhansa. En malta kuitenkaan nousta vaan torkahtelen vielä pari kertaa. Hänen tehdessä jo lähtöä noustaan aloittamaan omat puuhat. Puurovesi kiehumaan, odotellessa vatkaan kiisselin valmiiksi. Keittelen vielä kahvitkin termariin. Haukottelun lomassa lusikoin puur/kiisseli seosta suuhun. Kahvia. Ei meinaa päästä aamutoimissa eteenpäin sen verran on vielä kipeä olo. Saadaan kuitenkin tupa siivottua, pilkottua puita ja pakattua reput. Sää on mainio joten nyt on kiva kulkea. Poroaidan vartta kohti Naltiotunturia. Lounasaikaan valitaan ruokalistalta kuuma kiisseli, eli lämminkuppi, ja hyvää vaaleaa leipää eli Ullan Pakarin Junttasämpylää, nämä hommattiin jo Länsi-Suomesta mukaan kun muualta ei saa. Normaali leipä valintahan on jälkiuunileipä ja näkkäri. Nämä tuli mukaan speciaalieväänä ja vain yhdelle tauolle.
Leivän päälle Metukkaa ja johan maistuu hyvälle. Vaeltamiseen kuuluu kiinteästi tauot ja varsinkin ruokatauot, ulkoilma ja liikunta antaa hyvä ruokahalun. Matka jatkuu pienen oikaisun kautta Naltion loivimpaan päähän, sieltä ilman reppuja ylös. Maisemat on yhtä hyvät kuin ennenkin, kuitenkin nouseva pilvisyys peittää hiljalleen jo Korvatunturinkin melkein kokonaan. Kuulin että Naltion huipulla on joskus ollut joku rajavartijoiden asumus. Täytyy selvittää pitääkö juttu paikkansa vai oliko vaan väärää tietoa.
Laittelen viestiä kotiin että ei ole kylmä eikä nälkä.
Palataan repuille kevennetään vaatetusta ja jatketaan matkaa. Puiden takaa vilahtaa valkoinen Poro ja pari sen kaveria. Ennen Naltiohaaraa on pieni kivikko, täällä saisi varomattomasti kävellen jalkansa telottua kivenkoloon. Sillan jälkeen tulipaikalla juodaan kaakaot ja pidellään taukoa. Kämpälle matkaa suorinta reittiä n. kilometri mutta soista maastoa pitkin. Kämpällä päivällisaikaan, hiljaista on täälläkin. Tälle kämpälle on aina mukava tulla. Hiljainen sijainti ja aina siisti kämppä. Joesta ämpärillinen vettä ja ruoka tulille. Kaivelen keittovehkeet esiin. Kämpän täydessä kaasupullossa on väärät jengat joten ei sovi polttimeen, veiraskirjan mukaan näin jo keväästä asti. Taitaa puiston miehet vierailla harvoin täälläpäin, ehkä lumilla sitten. Tyhjään tuhkat kaminasta. Siirtelen varoiksi tulenohjauslevyä jotta kamina vetäisi heti hyvin, hetken perästä siirtelen levyn takaisin taka-asentoon, näin kamina lämpiää tehokkasti ja keittolevylle saa kahvipannun lämpiämään. Kämppä lämpeää hyvin ja kohta onkin kodikasta. Otin kynttilöitä mukaan joten pari jää kämpälle entisten lisäksi, samoin jäi Karhuojalle. Mukana myös puntti tulitikkuja ja tarkoitus on että niitä ei kotiin viedä. Päivällistä nautitaan rauhassa, sen päälle hyvät kahvit ja lepäilyä. Illalla vielä poronkäristys muusilla, pihalta löytyi taas mukavasti puolukkaa hillotarpeiksi.
Ulkona pakastaa, tähtitaivas ja hieno kuutamo. Hiljaista.
 |
 |
 |
 |
 |
3. Päivä Vieriharjuun
Aurinkoa ja pakkasta, mitä hienompi aamu jälleen. Aamutoimien jälkeen viettämään puolikasta vapaata joka johtuu lyhyehköstä päivämatkasta. Tekee ihan hyvää vaikka olo alkaakin jo tuntua paremmalta. Jäi illalla uintikin väliin, yleensä sitä aina tulee pulahdettua pikaisesti. Vieriaavan pitkosten näkyessä pidämme juomataukoa, aapa kimaltelee huurteisena auringossa. Maasto rapisee kengän alla. Pitkokset ovat vielä pitävät ei ole aurinko ehtinyt sulatella kitkaista huurua pois. Vieriaavan tulipaikalla pidetään siestaa ja syödään. Kuumaa kiisseliä, kaakaota ja pientä naposteltavaa. Reilun tauon jälkeen sillalle joka on jo mukavan liukas, tästä kun liukastuisi niin olisi joessa nopeasti. Pitkosten loputtua tauolla, aurinko lämmittää mukavasti ja makailen puoliksi repun päällä pitkään, tähän voisi vaikka hetkeksi nukahtaa.
Saavutaan yhden paikkeilla Vieriharjuun, hiljaista on täälläkin edellisestä kävijästä lähemmäs viikko.
Nälkä jo vaivaa joten tuttuihin kokkipuuhiin on pakko alkaa. Knorrin carbonara ja jauheliha, jälkiuunileipä ja
kahvit. Siinä tylsä lounas, maistuu kyllä hyvältä silti. Halko palaa kaminassa ja tupa lämpenee. Käydään lounaan jälkeen töihin, halkohommiin. Ladataan samalla saunan pesä ja vesipata. Ei lämmitetä kuitenkaan saunaa heti. Ehtoommalla sitten jos vaikka joku tänne eksyy niin säästyy edes pari halkoa.
Käyn harjulla tekemässä yhteyskokeilun kotiin, onnistuu. Palaan kämpälle ja nautin kahvit. Lueskelen vieraskirjaa, eipä mitään ihmeempiä.
Hämärän tullessa alkaa saunakin olemaan lämmin joten kuuntelemaan kiukaan suhinaa. Kyllä tekee hyvää taas, kunnon kärvennys ja uimaan. Vesi on tuttuun tapaan kylmää ja virkistävää. Jään hetkeksi istumaan portaille. On mukavan hiljaista, tänne voisi jäädä pitemmäksikin aikaa jospa sitä joskus irtoaisi pitkä loma. Joku on sitäkin mieltä että nämä Itäkairan saunat pitäisi hävittää. Karmea ajatus. Jos näihin laitetaan verorahoja niin on edes joku syy maksaa veroja.
Niitä karhun keräämiä rahojahan syydetään jatkuvasti minne sattuu. Kaikkeen turhaan. Jotkut eläkeläiset täällä asuvat, eläkeikä nousee kyllä sillä tahdilla että koko systeemi on romutettu ennen kun olen siinä iässä. Pitäisi hakea töihin siihen Soklin tulevaan kaivokseen, niin olisi lyhyt matka tänne. Talvivaara vahinko Sokliinkin niin ei tarvitse täälläkään käydä alkaa puut keloutumaan jo nuoressa iässä.
Nythän 45 vuoden työurakin alkaa olla liian vähän kun ns. paineita eläkeiän nostoon on.
Otetaan vielä löylyt ja toinen pulahdus jokeen, pesulle ja pois. Ei näy illaksikaan tulevan ketään joten saa olla rauhassa, syödään saunan jälkeen hyvin ja paistellaan lättyjäkin, hilloa kunnolla päälle. Ei vaan vahingossa laihdu. Varaa kyllä olisi muutama kilo hukata. Makailen laverilla ja luen tuvalle jätettyä kirjaa,
tällä kertaa ei ole Teeriahon kirja, mutta hyvä kuitenkin.
4. päivä Manto-oja uudessa asussa
Kokkailut taas venähtävät ja kone käynnistyy hitaasti, aamukahvit on juotava mustana kun completa kermajauhe on hukassa. Etsin sitä jo ehtoolla, tippunut Vieriaavan tulipaikalle tai jäänyt Naltiolle. Kotona selviää valokuvasta että Naltiolle jäi. Ei ole hyvä homma siltäkään kannalta kun jää ylimääräistä kamaa kämppiin. Kahvit menee alas kyllä mustanakin tarvittaessa mutta ei tule ehkä yhtä paljon keiteltyä.
Siivotaan jäljet ja noustaan Vieriharjulle, kuljetaan harjun päällä kunnes hiukan ennen poroaitaa lasketaan alas ja ylitetään suoläntti aidan vierustaa. Poroaidassa on portti josta päästään aidan yli, eikä tarvi kiivetä tai ryömiä. Hetki taukoa ja suunnaksi Manto-oja, odotan mielenkiinnolla miltä kämppä nyt näyttää remontoituna. Vieriharjulta on vajaa kuuden kilometrin siivu Manto-ojalle juuri sopiva pätkä ennen lounasta.
Kämpän pihaan tultaessa ihmetellään rakennusjätteitä, ei ole metsähallitus kerennyt raijaamaan kamoja pois, vai olisiko osalle vielä jotain käyttöä, mistä sen tietää. Kämppä on oudon ja uuden näköinen mutta hyvin tehty. Mielestäni vanhan kämpän arvolle sopivasti. Varmasti talvivaeltajat kiittelevät ja tottakai muutkin paitsi ne joille vanhan kämpän tunnearvo on tärkeintä koko hommassa. Ulkona seinustalla oleva hylly on hyvä, saa rinkan tiputettua selästä ja laitettua koukkuun roikkumaan, kätevä uudistus kyllä.
Harjakuisti oven yllä ränneineen on hieno. Tuvan nosto irti maasta oli varmasti se tärkein hanke. Nyt vielä oja kiertää kämpän takaa sekin pitää tuvan ympäriltä kosteutta poissa. Sisätiloissakin on eroa, varsinkin lattian väri on ankea, muuten ihan hyvin täälläkin asiat. Vanhat laverilankut on säästetty, keittonurkkausta paranneltu ja uusi pöytäkin löytyy, tuntuu hiukan kiikkerältä kyllä. Hatunnosto kuitenkin talkoolaisille, lastenlaulun sanoin "oi jospa oisin saanut olla mukana".
Kämpässä on vielä mukavan lämmin edellisten yöpyjien jäljiltä. Saa keitellä lämpimässä. Perusevästä ja kahvia. Napsin kämpästä samalla kuvia. Sattuikin sopivasti että viimeksi olin tällä kämpällä tarkasti vuosi sitten, päivämäärä ja jopa kellonaika täsmää. Metkaa.
Pari tuntia vierähtää nopeasti ja pitää jatkaa matkaa, mietin kyllä jo jäämistä yöksi mutta ei malta vielä jäädä lepäilemään kun eilinen oli jo lyhyt päivä. Lampsitaan polkua ja pitkoksia pitkin Keskipakoille päin, aikomus oikaista Keskihaaran sillan jälkeen kohti Peskihaaraa. Melkein pelästyn kun huomaan parin vaeltajan tulevan vastaan sen verran ajatuksiin vaipuneena täällä välillä kulkee. Vaikka pääsääntöisesti toivookin kuulevansa isompia risahduksia metsästä, välillä ajatus hiljaisuudessa harhailee. Vastaantulijat hämmästyvät yhtä paljon ja toteamme siinä porukalla että harvemmin täällä ihmisiä vastaan tulee. Nyt on ruuhkaa kairassa. Ovat Jaurulta tulossa ja menossa Manto-ojalle. Kerron siellä olevan hienon ja puolilämpimän kämpän odottamassa. Kävellään Keskihaaran sillan yli oikaisupaikalla ja painutaan kuusten sekaan. Näkyy hirven ja poronjälkiä, ja epäilyttävä lantakasa.
Kävellään suoraan kohti leipänotkoa ja siitä uraa pitkin kohti Peskihaaran kämppää, lopuksi oikaistaan metsän läpi. Kuuluu koiran haukuntaa, epäilen metsästäjän olevan kämpällä, ketään ei kuitenkaan näy eikä ole merkintöjä kirjassakaan. Mistä lie kantautui haukku. Lähteeltä noudan vettä nyt sitä taas on kun viime vuonna pohja näkyi. Jäätä pitää ensin rikkoa. Kamina on ladattu edellisten kävijöiden toimesta joten tulitikkua vaan sisään ja heti kohta alkaa lämpö hohkata sisään. Tulenohjauslevy on valmiiksi jo takana mutta veto riittää heti joten ei tarvi käpälöidä. Vaihdan kuivaa vaatetta päälle ja ripustelen koukkuihin pipoa, sukkia, paitoja ja mikä nyt hiukankaan tuntuu kuivauksen tarpeessa olevan. Tämä on yksi toimivimpia kämppiä muunneltavien laverien ansiosta. Riittävästi kuivauskoukkujakin löytyy. Päivän mukavimpia hetkiä kun on lämmin ruoka valmiina syötäväksi ja termoksessa kahvikin odottamassa.
Ilta kuluu rattoisasti, pitää syödä vielä pari suklaapatukkaa jälkiruuaksi. Mietin pitkin ehtoota lähtisikö huomenna Härkävaaraan päiväkävelylle vai jäisikö sinne yöksi? No mietitään sitä sitten aamulla.
 |
 |
 |
 |
 |
5. Päivä Härkävaarassa
Aamupalaa sulatellessa pakataan rosnaan vain välttämätön loput varusteet jätetään kämpälle Savottaan pakattuna. Kevyt rosna ja sitäkin kannetaan vuorotellen, nyt askel kulkee mukavasti.
Liittohaaran yli pääsee mukavasti puunrunkoa pitkin, kohmeisen jängän yli kuusikkoon ja Härkävaaran laelle taukoilemaan. Hiljaista on ei kuulu edes lintujen ääniä. Härkävaaralla vaihdetaan kantajaa ja saakin jolkotella kevyesti Härkävaaran kämpälle. Piipusta nousee heikkoa savua, kaminassa on vielä pieni tuli mutta asukasta ei näy. No kyllä lämmin kämppä kelpaa. Laitan käristyslihat veteen ja rasvaan turpoamaan.
Tässä välissä laitetaan Saunaa tulille ja pilkotaan puita. Saunalla on vedetkin valmiina joten kannetaan sitten uimareissulla uutta. Ruoka maistuu ja samalla lukaisen viimeisen vuoden vieraskirja merkinnät.
Paljolti samoja nimiä on jälleen ilmaantunut kirjaan. Varsin vähän kuitenkin.
Pohdin ennen reissuun lähtöä josko päivät saisi riittämään niin että tästä jatkaisi kohti Pihtijokea ja sieltä Uittipiekan kautta takaisin Kemihaaraan. No jää vielä toiseen kertaan kuitenkin sekin haave.
Sauna on lämmin joten löylyyn. Löyly maittaa niin että tekee hetken päästä mieli uimaan. Kyllä käy pumpun päälle, vesi on kyllä kylmää, mutta hyvää tekee. Hetken jäähyttelyn jälkeen vielä toiset löylyt.
Saunan jälkeen paistetaan kämpän kaminassa vielä viimeiset makkarat.
Hiljalleen pakataan tyhjään rosnaan vähäiset rojut, ja lähdetään kiertelemään joku lenkki takaisin Peskihaaraan. Ei ole vielä asukas kämppään palannut, liekö lintujen vai hirven jäljillä? Metsästäjä kuitenkin ja koirakin mukana seinällä roikkuvista varusteista päätellen. Ei tavata paluumatkallakaan joten oli eri suunnalla jahdissa. Ehdimme Peskihaaraan juuri hämärän alkaessa. Ruokalistalta löytyy tänään huonoin vaihtoehto mitä on mukana eli Blå Band italian pata. Ei kannata ottaa mukaan lainkaan pelkkää maustetta täynnä oleva pussi, saisihan suurimmat mausteet siivilöityä poiskin ja ainakin vähennettyä. No kyllä se alas menee kuitekin. Onneksi jälkiruuaksi on tarjolla kahvi ja sen kyytipojaksi da capoja.
 |
 |
6. Päivä Kemihaaraan
Viimeinen aamu tällä reissulla, ja ei suuremmin olisi intoa lähteä mihinkään. Tai into riittäisi reissun jatkamiseen vaikka Jaurulle ja eteenpäin mutta Etelään huh! No kotona odotetaan ja töihinkin on mentävä
niin pakko se on nousta kahvin keittoon. Tänään vielä pitäisi ajella Pohjanmaalle asti. Pakkaillaan ja siivotaan romppeet. Vesipullo täyteen, reppu selkään ja polulle. Muistankin käydä vielä laittamassa viestin Kemihaaraan arvioidusta tuloajasta. Jotain lohtua sekin tuo että sauna ja käristys odottaa.
Aurinkokin paistaa mukavasti, hieno sää. Matkalla kohdataan pari metsästäjää ja heidän koiransa. Lähempänä Kemihaaraa kuuluu vielä laukaus, siellä joku onneton saa luodista. Keskiharjussa pidetään taukoa ja syödään eväiden jämiä pois. Loppupätkä Kemihaaraan vielä. Kemihaarassa nousee jo savua saunan piipusta. Ensin kuitenkin kahville perinteiseen tapaan. Kahvin jälkeen saunaan ja hiukan pakkaillaan kamppeita autoon. Nälkäisenä syömään käristystä, huono tilanne, kattilaan jää hiukan. En jaksa kuitenkaan enää santsailla, kahvi ja jäätelö toki maistuu. Täällä saa aina mahan täyteen hyvää ruokaa, tästä sitten raukeana ajelemaan kohti Etelää.
Rovaniemellä tankataan ja yritetään löytää syötävää, huoltoaseman pizza saa kelvata. Kemijärvellä nähtiin oikea suola-auto töissä, luulin että niitä pyörii vaan etelässä. Etelässä kylvetään suolaa tiet täyteen ihan huvikseen ja Huoltamot kiittää kun tuulilasinpesunestettä kuluu, autopesuloista puhumattakaan.
Yöpaikassakin on vielä iltamyöhällä sauna lämmin joten yölöylyt vielä päivän päälle.
Taas ollaan päivää lähempänä eläkettä. (Eläkkeellä olevan entisen työkaverin sanonta työpäivän päätteeksi)
Jalmari
Retkikoosteisiin
Etusivulle