ukk13 | vaellus vongoivalle

Syyskuu

1. päivä. Satakunta - Irtonais-Auhti

7 aikaan aamusta liikkeelle kun Volkkari haki kotiovelta. Siitä päivän puudutus käyntiin ja sitä riittää 1000 km. Rovaniemen Prismassa muonatäydennykset perinteiseen tapaan. Siitä Kemijärven ABC:lle kahville, sen jälkeen onkin hiljaista taukopaikkojen suhteen. Saksalaisia tulitikkujen kanssakaan ei näy. Jaloitellaan jossain välissä. Kemihaarassa siinä iltakahdeksan nurkilla. Istumme Kemihaaran Loman pöytään iltapalalle, tai oikeastaan myöhäispäivälliselle sen verran tukevasti syötiin. Tapaamme kahviossa yhden vaeltajan. En heti tunnista, mutta kohta selviää että tavattiin muutama vuosi sitten samoilla kulmilla. Murkinan jälkeen ahdetaan kamat Jussin Hiaceen ja suunta siitä kohti Marivaaraa. Toista tuntia istuskellaan autossa. Välillä meinaa uni yllättää. Välillä sauhutaukoja. Ihmetellään myös hyväkuntoista siltaa joka kuulemma hajotetaan. Syytä en enää muista. Jos en väärin muista joskus yhdentoista korvilla oltiin perillä. Termoksesta juotiin vielä kahvit ennen kun Jussi lähti Hiacella röykkyyttämään takaisin Kemihaaraan. On pimeää ja ja sytytän lampun. Sovittelen repun selkään ja kävelen mönkijäuraa kohti Irtonais-auhdin laavua. Kyseessä ilmeisesti parilaavu joka on myöhemmin katettu. Näin Turhankävelijän kortistossa taisi olla maininta. Väsyttää vaikka matkaa tulee vain kuutisen kilometriä. Laavu löytyy pienen haahuilun jälkeen, lasken repun maahan. Kaveri on kävellyt laavusta jo ohi, vilautellaan valoa ja huhuillaan. Laavu on varsin sotkuinen ja hetken tuumailun jälkeen alan pystyttää telttaa. Risuja löytyy ja teemme tulet samaan kohtaan jossa on ennenkin savustettu silmiä.Kuumaa kaakaota ja makkaraa. Kömmin telttaan ja taiteilen itseni makuupussiin. Nyt kelpaa löhötä, maha täynnä ja pitkä päivä takana, nukahdan hiukan levottomaan uneen. Herään joskun 6 aikaan ja juoksen sopivaa riukua etsimään, päivän sekavat syömiset tuntuu vaikuttavan. Palaan telttaan ja nukahdan uudestaan nyt sikeään uneen.

2. Päivä Irtonais-auhti - Siulanruoktu - Tahvontupa

Aamulla heräilen teltasta siinä yhdeksän jälkeen tai ainakin niillä main. Vielä on raukea olo ja makailen hetken aikaa, kuulen ääniä siellä jo sytytellään tulia ja astiat kolisevat. Koitan saada vaatetta päälle ja konttaan ulos teltasta. Nyt maistuisi kunnon kahvit.
Aamutoimilla ei pidetä kiirettä. Syömisen jälkeen pakkaillaan jo hiljalleen kamoja. Keitetään vielä lisää kahvia ja istuskellaan. Suolta löytyy vettä, täytetään pullot. Kävellään uraa pitkin kunnes loikataan aidan toiselle puolelle ja otetaan suunnaksi nimeämätön huippu jolle huhujen ja netistä löytyneiden arvioiden mukaan on pudonnut Junkers lentokone joskus muinoin.
Etsimme joitakin tunteja mutta ei jälkeäkään. Ei tässä ole tarkoitus koko päivää haahuillakaan. Hienoa koivikkoa pitää taukoa. Tehdään kynsitulet ja syödään jotain välipalaa sekä kahvitellaan. Lentokoneesta ei merkkiäkään, tarvinnee palata uudestaan. Joitain asiaan liittyviä arvioita tein seuraavaa ohikulku kertaa silmälläpitäen. Kuljetaan poroaidan suuntaan mutta päätetäänkin ettei mennä uralle asti vaan kaarretaan hiljalleen Jaurun varteen ja kuljetaan sitä pitkin Siulalle. Ryteikössä rymistellään niin että varmaan kuuluu.
Lopuksi jyrkkä lasku Jaurun varteen. Kaverilta hajoaa uusi kävelysauva, hyvin kesti. Taisi olla Komperdell merkkinen. Jos en muista väärin. Sauva saadaan jollain virityksellä myöhemmin kuntoon. Juomatauko. Kulku jatkuu joen toisella puolella viimeiset kilometrit ennen Siulan tupaa. Päivällistauko. Muusi, ruskeakastike, jauheliha, jälkiuunileipä, meetwursti ja kahvi. Vilkaisen samalla Siulan vieraskirjaa. Ilta alkaa hiljalleen hämärtää kun nostetaan taas reput selkään. Pitkät portaat ylös tekee tiukkaa. Tauko jäykisti jo jalat ja maha täynnä niin ei hyvää tee mokoma ylämäki kiipeily. Onko nämä raput sukua niille Pyynikin portaille jossa "Rautakoura" rääkkää Tapparan pelaajia? Puuskutellen ylös rappuja ja sitten hyvää polkua kohti Tahvoa. Tulee pimeä ja askel lakkaa kulkemasta. Jostain hiertää nyt märkä kenkä, jokohan nämä Tunturisudet nyt 5 vuotiaina ovat alkaneet vuotamaan. En jaksa välittää mokomasta vaivasta vaikka se pahenee koko ajan. Vihdoin olen Tahvontuvalla, on jo pilkkopimeää. Puunhakkaaja on jo aloittanut hommat saadakseen saunan tulille. Jostain syystä on varsin yleistä että puuta on kivempi polttaa kuin halkoa ja sahata. Olo on jokseenkin huono. Ehkä sitä tuli juotua liian vähän ja nyt on viluinen olo. Ei edes pulahdus Tyyrojaan saa olo paremmaksi, saunoakaan ei tahdo jaksaa. Tutkin jalkoja ja huomaan saaneeni urani ensimmäiset kunnon rakot. Jos olisi hoitanut asian hyvissä ajoin ei olisi tätäkään ongelmaa tullut. Hyvä puhdistus, yöksi ilmakylpyä ja aamulla rakkolaastaria, kait sillä sitten matka jatkuu. Olo paranee kun saa lämmintä vaatetta päälle ja hyvää iltapalaa. Nukun sikeästi ja mikäs nukkuessa kun on patja selän alla.

3. Päivä Vongoiva

Tulee nukuttua turhan pitkään kun lepo maistuu. Huomaan että olo on hyvä, illan horkka meni ohi. Kalistelen kuitenkin kaminan luukkua ja laitan pienet kynsitulet. Poltetaan samalla roskat. Tahvon keittiö tarjoaa aamiaiseksi peruskauraa eli kaurapuuroa lisukkeineen. Juodaan parit kahvit. Siistitään tupa hyvin kuten tapoihin kuuluu, katsotaan vielä saunallekin. Juuri kun asetteleen reppua selkään alkaa tihuttaa. Pakko laittaa sateenkestävää päälle. Tihutus loppuu kuitenkin jo Tyyrojan vartta noustessa. Päätin viimeksi täälläpäin käydesä että en tätä nilkka vinossa rinnettä enää kävele mutta täällä ollaan taas. Ei tämä nyt niin paha ole ettei eteenpäin asti pääse. Toisaalta kaavailin poikkeamista uudelle Hammaskodalle mutta jätin kuitenkin väliin. Kuvistakin jo näkee että turhan moderni liipattuine lattioineen. Sain siellä käyneeltä myöhemmin kuvia kohteesta. Kohta sivutaan Pirravaatseelmaa ja kaarretaan Vongoivan rinteelle, lasken kuitenkin puron varteen pikkuputoukselle lakisääteiselle kahvitauolle. Jälkkäri maistuu, samoin kahavee. Sää on mainio, nyt kelpaa rypistää viime metrit. Huipulla tuulee taas joten menen kivistä kasattuun tuulensuojaan lisäämään vaatetta. Lähitunturit erottuvat hyvin ja aikaa kuluukin tähystäessä. Syömme jotain pientä sitten suunnaksi Vongoivanjoki. Rinnettä tarvii laskea välillä ns. kylki edellä ja tämä käy polven päälle ja se alkaa vaivata, yhdellä tauolla selvitään kuitenkin joelle alkavassa hämärässä. Joenvartta kammille kulkiessa on jo siinä ja siinä että tarvitaan lamppua. Vihdoin kammi pilkistää hämärästä ja loikitaan kiviä pitkin lähes kuivan joen yli. Vedet kyllä tosi alhaalla. Kammissa heti kaminaan valkea ja pieni asumus lämpeää nopeasti. Käynti Vongoivalla kuulemma oikeuttaa asentopaikkaan Vaeltajien vanhainkodista. En ole kuullut yksityiskohtia mihin kyseinen vanhainkoti rakennetaan. Ehkä vain varataan teltan kokoinen läntti läheltä Vongoivaa. Hyppelen kiviä pitkin ja koukkaan vettä kattilaan. Nyt on karmea nälkä. Illallinen käsittääkin pari eri ruokalajia ensimmäistä syödessä valmistuu seuraava pata. Ensimmäinen pata-aines on joku Juusto-yrtti josta ei aikaisempaa kokemusta ole. Tuoksuu vähemmän hyvälle mutta ihan syötävää se on, toinen pata onkin vanhaa tuttua Italian pataa. Molempiin jauhelihat mukaan. Nyt olo on mukava, on lämmin, maha täynnä ja saa makailla lavitsalla. Alkaa nukuttaa joten nousen ylös ja käyn ulkona. Tähdet tuikkivat ja on hyvin hiljaista. Voi sanoa että tarpeeksi hiljaista.
Tulee kylmä ja kammin lämpö kutsuu. Makailen laverilla ja lueskelen kammin vieraskirjaa iltakaakaota juodessa. Täälläkin on jo tutuksi tulleita nimiä. Lopulta iltasadut on luettu. Ujutan itseni makuupussiin ja laitan silmät kiinni.

4. päivä Anterinmukkaan saunaan

On hieno aamu herätä, kulkukeli parhaasta päästä. Aamiaisen jälkeen kammi järjestykseen ja halkoja lavitsojen alle. Suurin projekti on saada kaikki romut takaisin reppuun, lopulta kuitenkin taipaleelle. Suunta puron reunaa ylös kohti Anterijokea ja tulipaikkaa. Anterijokeen laskeva sivuhaara Vongoivan suunnasta on vähävetinen joskin muutamia upeita uimapaikkoja
löytyy, ei nyt uida kuitenkaan. Uidaan Anterissa sitten jonsei ole kokonaan kuoppa kuivunut. Tulipaikalla grillataan tänne asti raahatut makkarat ja järsitään muuta pientä. Kahvikin taas maistuu. Painellaan pikatietä sitten Anteriin. 8 vuoden tauko viime kerrasta se on ihan hyvä väli. Pari vuotta sitten piti poiketa mutta nilkka turvoksissa ei kulku oikein maistunut ja löhösin naapuri
hotellissa jalat oikosena. Nyt on jo nälkä ja työnjako käy nopsaan. Alan kokkailla muusi+jaaheliha ja ruskeakastike pohjaista pöperöä kaveri saa raskaammat työt ja hyökkää liiterille klapitalkoisiin. Sapuska maistuu ja sitä kelpaa sulatella kun sauna lämpenee. Kämpällä on jo yhteensä viisi henkeä eli melkein ruuhka. Juttua riittää. Seuraavaksi leppoisat löylelöt. Pientä remppaa tämäkin sauna vaatisi. Löyly hivelee ihoa, lisää vettä kiukaalle. Hetken istumisen hypätään altaaseen. Ei yletä jalat pohjaan vaikka miten ojentelee varpaita suoraksi. Vesi tuntuu kylmältä mutta tuo huikean hyvänolontunteen. Sitten kuistille istuskelemaan. Ihmettelen miten joku voi lähteä etelään lomalle sinne helteeseen, ei Lappia mikään turistirysä voita. Kai tämä Keskokin tietynlainen turistikohde on.
Kämpässä turistaan pitkälle iltaan, vähitellen alkaa hammaspesut sun muut iltatoimet. Vaikka kuinka väsyttää ei meinaa uni tulla kun joku alkaa kuorsata. Vähän ajan päästä tuntuu että laveri suorastaa tärisee. Kuuluu jotain ääniä joita muutkin kuulevat(tällä kertaa) ja yksi siirtyy eteiseen kuorsausta pakoon. Aamulla varmaan se virkein hemmo paljastunee kuorsaajaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahd...

5. Päivä Jauru kutsuu

Anterissakin aamu koittaa ja sitä myöten kokkailut. Syödään hyvin sillä tänään on kulkupäivä. Kämppä tyhjenee hiljalleen yksi lähtee Siliäselkien yli luultavasti Tahvolle. Suuntaamme hänen jäljilleen, kylläkään enää näkemättä. Pikku-RAutupään nurkilla puron varressa juomataukoa ja vesivaraston täyttöä ennen nousua. Tulee kuuma kun pusketaan ylämäkeen. Tuuli kovenee noustessa ja yritetään löytää sopivaa paikkaa tauolle. Pieni tuulensuoja kivien takaa löytyy heti vaihdetaan kuivaa vaatetta päälle.
Syödään jälkiuunileipää, alkaa tulla kylmä joten liikkeelle. Suuntaamme tunturien yli kohti Vesilintupoikainpäätä jonka kyljestä lasketaan Kuusikuruun. Nimensä veroinen kuru. Juomataukoa, ja vaatetta pois päältä. Enään ei tuuli puhalla. Jatketaan matkaa Iso-ojan varteen. Polvi on hiukan kipeytynyt. Ilmeisesti laskuosuudet tekevät jotain rasitusta. Iso-ojan varressa syödään, lämminkuppi mustikka-vadelma ja leipää. Iltakin jo hiljalleen alkaa hämärtää vielä kuitenkin pärjää ilman valoa. Lopuksi kuitenkin kompastun oksaan ja kaadun polvi edellä maahan. Tekee hyvää kun polvi vihoittelee jo valmiiksi. Pakko pitää taukoa ja samalla kaivaa Tikka esiin. Hetken päästä sytyttelenkin valon, ei viitsisi enempää kompastella. Viimeinen alamäki ennen Jaurua ja Peuraselän kämppää tuntuu pahalta. Nyt mietin jo tosissani että käveleekö tällä jalalla enää kauan. Ennen Jaurua vilahtaa joku valon pilkahdus edessä ja tajuan hetken päästä että Peuraselän kämpän ikkunasta tuikkii kynttilänvalo. Jatketaan kämpästä alavirtaan ja sitten yli. Ei luoteta Tunturisusien varren pituuteen ja loikitaan crocseilla yli ja samantien kämpälle asti. Rinkat selästä ja lämpöiseen tupaan. Tuttu vaeltaja täällä, johan Kemihaarassa tavattiin. Kämpän mukava lämpö suorastaan hivelee. Ensin jauhelihat likoamaan kattilaan ja muut evästarpeet esille valmiiksi. Siinä kokkailun ohessa kuivaa kampetta päälle. Nälkää riittää joten kahden ruokalajin illallinen on tarpeen. Jauheliha pata-aineksella ja pata-aines jauhelihalla. Monipuolista, tuoretta salaattia ei pöydässä näkynyt. Johan iskee ruuan päälle väsymys. Aika nopsaan pakollisten askareiden jälkeen painutaan tutimaan, raskas päivä oli, nyt nukutaan hyvin ja aamulla testataan jalan kunto. Turha sitä on enempää nyt murehtia, särkylääkkeet jätän ottamatta. Täällä on hyvä olla Peuraselän kämpän suojissa.

6. Päivä Härkämurustaa ylös

Nukun hyvin ja aamulla on virkeä olo toki huilailen hetken kaikessa rauhassa, ei tässä mitään kiirettä ole. Aamupalaa sydään rauhassa. Käyn ulkona, samalla hiukan testailen polven toimintaa. Hyvinhän se tuntuu toimivan ainakin näin kevyellä kokeilulla.
Tämä onkin ensimmäinen murustan nousu polkua pitkin, viiimeksi noustiin Jaurulta Peuraselän päälle, oli se melkoista ryteikköä välillä. Yksinäinen kulkija lähtee Jaurun yli Tahvolle tai siihen suuntaan. Tupa siistiksi ja hiljalleen jätetään Jaurujoki taakse. Kurkataan vielä palaneen saunan jäänteitä, siitä sitten Härkämurustan nousuun. Hyvin polvi pelaa mutta kunto on huono.
Taukoja saa pitää taajaan muutenhan tässä alkaa homma maistua urheilulle. Päästään tasaiselle vihdoin ja jäädään polun varteen tauolle. Jälkiuunileipää, ruisleipää ja meetwurstia. Karkkia. Nyt taas meno maistuu, saas nähdä jos sitä Härkävaaraan vielä illaksi jos ei tule vaivoja. Päätetään jatkaa Keskipakkojen laavulle. Poroaidat menevät miten sattuu kun jotain aitahommia täällä on tehty. Onneksi Peuraselän kämpällä saatiin vinkkejä, vieraskirjassakin niitä oli. Aidan vierestä löytyy tyhjiä kaljatölkkejä, eikä ole ensimmäinen kerta. Nehän kulkee kevyesti mönkijässä. Tullaan laavulle, kaveri alkaa viritellä tulia, kerään astiat ja lähden vettä hakemaan. Laavun edustan lähde on kuiva ja nyt pitää mennä vajaan kilometrin päähän vedenhakuun ennen kuin pieni soliseva puro löytyy. Vesi on hyvää ja latkin sitä hetken. Täytän putelit ja astiat ja lähden takaisin laavulle. Laavulla on jo tulet joten kuivaa
vaatetta päälle ja kosteita kamppeita kuivumaan. Hetken perästä on huoltotoimet tehty ja voi istuskella rauhassa keittimen äärellä. Mukavaa tässä on istuskella ja syödä lämmintä ruokaa nuotion lämmössä. Sukat ja paidatkin ehtii kuivua tauon aikana. Mukava tämä laavu, täällä Jaurun eteläpuolella ei laavuja juuri ole, taitaa Nuortilta löytyä seuraava.
Tauon jälkeen aluksi uraa pitkin ja lopuksi oikaisten Peskihaaran tuvalle. Päätetään samoin tein jäädä kämpälle, alkaa jo hämärtää joten Härkävaara saa jäädä huomiselle. Kämpän takana oleva lähde on kuiva joten joelle on lähdettävä veden hakuun.
Sytyttelen vuorostani valkean kaminaan kaverin juostessa veden perässä. Aloitamme kokkailut saman tien. Mukana on ensimmäistä kertaa juuri ostettu Thermoksen termari. Se on toiminut erittäin hyvin mutta saan korkin heti rikki. Huuhtelen termarin tisksihommien yhteydessä ja lasken korkin pöydälle. Se kierii ja putoaa lattialle. Tiivisteläpässä oleva ohut tappi katkeaa. Termari onkin sitä myöten sitten käyttökelvoton. Olisi pitänyt ottaa vanha lommoinen Airam mukaan. No näihin kait saa varaosia. Luen vieraskirjan edelliseen käyntiini asti. Jostain syystä säät ovat suosineet jo monta vuotta. Vettä ei käytännössö ikinä ole sadellut, ihme juttu. Lunta kyllä on saatu niskaan. Liiterissä on joku ahkeroinut ja hakannut halkoja varastoon.

7. Päivä Päiväkävelyä Härkävaaraan

Rauhallinen aamu ja päivä tiedossa. Kevyellä repulla Härkävaaraan ja takaisin. Laitetaan tupa kuntoon jos vaikka joku liikkuu näillä nurkilla. Mennään vaihtelun vuoksi hieman eri reittiä kuin viimeksi. Johan tämä nyt menisi jo vanhasta muistista. Ollaan parin tunnin päästä Härkävaarassa. Aletaan ruokapuuhat ja saunan lämmitys. Liiterissä on puu vähissä, ilmeisesti aitatyöporukka on keväällä asustellut pitempään ja sitä myöten on puuvarasto tyhjentynyt. No kyllä sieltä kaapimalla lumille asti pärjäilee näin olettaisin, vähällä käytöllähän tämä syksyn loppu yleensä on. Saunotaan rauhassa, jossain välissä kämpälle tulee 2 vaeltajaa lisää. Löyly maittaa ja uinti samoin, käsipohjaa voi hyvin uida kun on matalaa. Saunan jälkeen vielä pientä evästä ja tarinointia. Alkaa jo ilta hiljalleen hämärtää kun lähdemme takaisin Peskihaaraan. Loppupätkä meneekin jo pimeässä, tähtitaivas on hienoa katsella joten hyvä vain. Liittohaarasta yli samasta paikasta kuin tullessa täytetään samalla kaikki mahdolliset astiat vedellä niin ei tarvi tuvalta lähteä veden hakuun. Kämpällä on hiljaista eikä kävijöitä ole ollut. Kohta on jo lämmintä ja iltapala maistuu. Ei muuta kun nukkumaan.

8. Päivä Kemihaara Highway

Aamulla herätessäni tulee taas mieleen reissun päätös. Taas tämäkin meni ihan hetkessä, tympii. Siviilin karmea meteli odottaa. Missäänhän ei nykyään voi liikkua ilman ettei radiot ole päällä. Kaupat, uimahallit, työpaikat kaikissa radiot syytä samaa melusaastetta. Täydellinen hiljaisuus taitaa olla jo niin vaikeaa ihmiselle että jotain möykkää on koko ajan oltava ettei vaan ehdi ajattelemaan.
No on tässä vielä tämä päivä. Syödään hiukan ripeämmin aamupala, siivotaan jäljet tyhjätään tuhkat ja ladataan kamina valmiiksi seuraavalle liikkujalle. Kuittaus vihkoon ja reput selkään. Piti lähteä alunperin suoraan Kemihaaraan mutta illalla jo pohdimme että koukataankin Manto-ojan kautta. Lähdetään aluksi pohjoiseen josta oikaistaan Manto-ojalle johtaville pitkoksille. Meillä oli koordinaatit eräästä lähteestä jota piti käydä kurkkaamassa. Löysimme kohteen muuta epäilyksemme osui oikeaan, lähde kuiva kuin Saharassa. Jatketaan pienen suoalueen läpi ja osumme hiukan ennen pitkosten alkua polulle. Keskihaaran ylittävällä sillalla juomataukoa. Manto-ojalla puolen päivän korvilla. Syodään viimeiset jauhelihat ja pata-ainekset, samalla kertaa kaikki muukin järsittävä. Ainoa eväs mitä jää on muutama salmiakkimakeinen pussin pohjalle. Ei siis ollut ylimääräistä. Tai oli alunperin mutta syötiin pois painamasta, ei tarvi raahata mitään takaisin. Kämpällä aurinko paistoi kirkkaana kunnes muuttui nopeasti synkäksi. Onneksi selvitään pienellä kuurolla. Lopun matkaa onkin taas hieno sää. Jätetään hieno Manto-ojan kämppä taakse ja loppupätkä Kemihaaraan sujuu hyvin.Hiukan jo tulee mieleen sauna ja poronkäristys. Neljän maissa Kemihaarassa, vanhaan tapaan reput maahan ja suoraan pullakahville. Täällä palvelu pelaa ei tarvi edes tilata kun kahvit on valmiina. Odotellaan hetki saunaa ja välpätään kamoja järjestykseen. Sitten saunaan, kylvetään koko rahan edestä niin että korvat paistuu. Kohta vauhdilla Kemijokeen niin että höyry nousee.
Lopulta tämä lysti pitää lopettaa on Kemihaarassa muitakin saunojia. Lohduttaudun ajatuksella käristyksestä. Sitä onkin taas reilu annos lisukkeineen ja maha täyttyy ääriään myöten, murenaakaan ei mahtuisi. Hädin tuskin ruuansulatus kahvit saa juotua. Ja hotellin patjoille lepäämään. Tämä reissu on aikalailla tässä, huomenna aamupala ja ajoa 1000 km. Kotimatkaa yritän hyödyntää ja editoin hiukan videoita reissusta ja poistan muutamia turhia kuvia.

Jalmari

Retkikoosteisiin

Etusivulle