Lähtö loppusyksyn vaellukselle meni taas työvuoromuutosten takia myöhäiseen loka-marraskuun taitteeseen. Alunperin syyskuun loppu oli ajatuksena ajankohdaksi. Eipä siinä silti, silloin lähdetään kun on mahdollista. Sunnuntain työvuoron päälle pari pikkujuttua kuntoon ja illalla kohti Pohjanmaata. Ajatuksena siis ajaa puoliväliin niin ei tarvi koko päivää sitten yhteen menoon ajella. Toisena syynä sitten se että maastoon pääsee hieman aikaisemmin. Aikaa vain viitisen päivää...valitettavasti.
Seuraavana aamuna kohti Rovaniemen prismaa ja muonatäydennystä. Buffassa syödään pizzaa ja muuta evästä koko rahan edestä, tällä pitäisi selvitä Pihtijoen tien varteen. Kaupasta mukaan voi,juusto,meetwursti, pekonia yms.
Ajellaan Sodankylään, Tanhuaan, melkein Lokkaan ja siitä Pihtijoen metsäautotielle. Kemihaaraakin pohdiskelin mutta Kemihaaran Loman toiminnan loppuminen kyllä oli kova isku. Monta kertaa sieltä on lähdetty maastoon ja hyvää palvelua aina saatu. Viime vuonnakin soittelin vasta Savukoskelta majoituksen ja saunan perään ja kaikki onnistui. Maastosta palatessani oli rantasauna kuumana ja pääsi suorilta saunaan. Ja illallinenkaan ei jättänyt toivomisen varaa saati tyhjää tilaa vatsaan. Kiitokset kaikista vuosista Kemihaaran lomalle. Kyllä Kemihaarasta tulee vielä joskus lähdettyä joka tapauksessa.
Toivottavasti tiet pidetään kunnossa.
Metsäautotiellä on varoituskyltti nopeuskameravalvonnasta. Varmasti todellinen sakkorysä. Sepeli kolisee auton pohjaan kilometrikaupalla ja viimeisetkin ruostesuojauksen jäänteet varisevat tielle. Päästään hyvin aiottuun kohteeseen johon auto jää parkkiin. Pakkasta on -12 astetta ja hieno selkeä tähtitaivas. Kello on siis lähempänä iltakahdeksaa. Laitetaan itsemme lähtökuntoon. Juodaan lämpimässä autossa vielä lähtökahvit. Suunta kohti Sorvortanselkää ja Uittipiekan autiotupaa. Sää on kyllä erinomainen kulkemiseen, valkoinen ja kova maa helppo kävellä. Otetaan Sorvortanselälle hyvä lämpö päälle ja pidetään lakisääteistä taukoa kelon päällä istuen. Loppumatka kämpälle onkin pitkälle alamäkeä. Sorvortanjoen sillasta mennään yli siitä kämpälle. Tyhjää on. Kaminaan valkea ja kämpän lämmetessä halkohommiin. Asettaudutaan taloksi ja iltapalan kimppuun. Tässä ollaankin sitten kaksi yötä. Automatkalla katselin sääennusteita ja huomiselle on ennustettu selkeää pakkassäätä joten suunnitelmissa Uittipiekantunturi. Itäkairan Prinsessa on kirjoittanut hyvästelyt vieraskirjaan. Näinköhän on viimeinen kirjoitus tällä kämpällä?
Aamu valkenee kirkkaana pakkassäänä. Hienoa. Aamiaiseksi puuro-kiisseli,leipää ja kahvi. Otetaan yksi reppu mukaan sinne muonaa, vaatetta, EA välineet, puhelin yms. Noustaan tunturiin louhikoita vähän kierrellen. On kyllä upea sää. Tunturin päällä lämmintä taukovaatetta päälle, syödään evästä, juodaan kaakaot. Viimeksi tihutti vettä ja oli sumuista kun näillä nurkilla kävin joten tämä korvaa sen käynnin kyllä. Maisemia ihaillaan ajan kanssa. Lähdetään hiljalle takaisin kämpälle hieman eri reittiä kuin tullessa. Kämpällä kaminaan valkea ja ruoanlaittoon. Kahvittelun jälkeen lämmitellään saunaa. Sen verran puro virtaa että pysyy auki joten pääsee kastautumaan. Käydään purolla pari kertaa kastautumassa, se tekee hyvää. Istutaan kuistilla. Ei kuulu ääniä mistään suunnasta. Saunan jälkeen keitellään kahvit ja loppuilta kuluukin luppoillessa. Se ei haittaa koska huomenna olisikin enemmän liikuntaa tarjolla.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Edessä pitkä päivä joten herätään ajoissa. Sää paljastuukin huonommaksi, sataa räntää. Odotellaan hetki ja sade loppuukin kohta.
Tupa kuntoon ja aluksi kohti Sorvortanselkää. Sorvortanselällä taukoa ennen kuin lasketaan Uurto-ojalle. Nousua Uurto-oiville. Uurto-oivilta lasketaan hetki ja jäädään lounastauolle. Tehdään tauoksi tulet joten saa mukavasti kuivateltua samalla, sataa taas pienen hetken räntää. Kaakaot, makkaraa, leipää, suklaata. Taukoa pidetään melkein pari tuntia. Matka jatkuu kohti Eemelin suopattivaaraa ja sieltä poroaidanvartta kohti Kortumaojaa. Kortumaojalla kunnon kahvittelut. Suopattilammella on tarkoituspoiketa paluumatkalla joten se jätettiin nyt väliin. Kaivetaan lamput esiin valmiiksi sen verran on hämärää että kohta on valolle käyttöä. Nyt ei ole kuutamokaan apuna. Suunnistetaan kohti Härkävaaraa. Lauma poroja makailee maassa ja aiheuttaa hiljaisessa yössä ääntä väistyessään, kun tulemme suoraan kohti. Suot on hyvässä jäässä ja nyt kelpaa kulkea kun ei tarvi kierrellä. Viimeisellä suolla ennen Peskihaaran kahluuta näemme otsalampun tuiketta Härkävaaran kämpän suunnalla.
Epäillään että nyt päästäänkin lämpimään kämppään ja jokohan siellä saunassakin on lämmitys aloitettu.
Kämpän kohdalta Crocseilla yli. Vettä ei ole kuin puolisääreen ja molemmilla rannoilla kantava jääkansi.
Kämpällä on Savukosken mies kavereineen. Heillä on eväät kohdallaan. Kermassa haudutettua lihaa ja kyytipojaksi perunoita. Menevät saunaan samantein niin saamme asettua rauhassa taloksi. Evääksi carbonaraa jauhelihalla. Kyllä tässä nälkä jo onkin. Juodaan kahvitkin. Sitten saunaan. Muistelenkin samalla että tämä ei olekaan enää pelkästään verorahoilla maksettua lystiä, vaan nykyään peritään saunamaksua lisäksi. Se on helppo kyllä hoitaa ennakkoon tai jälkikäteen soittamalla. Löyly kyllä maittaa. Iltapalakin on kunnossa kun perunaa ja lihaa on jäänyt meillekin maisteltavaksi. Pesee meidän sörsselit kyllä selvästi. Empä ole perunoita viitsinyt täällä raahata paitsi muusijauheena. Savukosken miehellä on tarinaa koko illalle, on näistä ikävistä onnettomuuksista kaikennäköstä juttua, samalla tulee tarinaa Itäkairan prinsessasta sun muistakin kulkijoista. Käydään nukkumaan. Äijät kertovat että makuupussia ei tarvitte kiinni laittaa, aikovat pitää kuulemma kipinää. Yöllä pari kertaa havahdunkin kun kaminaa kolistellaan.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Torkutaan vielä sen jälkeenkin hetki kun ukot ovat lähteneet metsälle. Tänään onkin ohjelmassa lepopäivä joten mitään kiirettäkään ei ole. Aluksi ajattelin että olisi poikennut Peskihaaran kämpällä tai sitten Peskihaaran varressa lounaalla jokusen matkan päässä, mutta eilisen patikoinnin jälkeen lepo maistuu. Pitkät aamukahvit luppopäivän ratoksi. Käydään päivällä Härkävaaran rinteellä ja pieni lenkki suolla. Jäisillä jängillä kelpaakin kulkea, välillä näin päin. Mukava pikku lenkki, pysyy jalat vetreenä. Ilta kuluukin syödessä ja levätessä. Pekonia lisukkeeksi normisapuskan päälle.
Aamulla onkin tyyni pakkaskeli ja lähdetäänkin ajoissa liikkeelle. Kahlataan Peskihaarasta yli. Siinä jalat saa virkistävän kylvyn.
Suolla on usvaa mutta muuten hieno sää. Otetaan suora suunta kohti Kortumaojaa. Soita pitkin on paljon parempi kävellä kuin metsässä. Muutama juomatauko pidetään matkalla. Hiljaista on ei edes lintu tai porohavaintoja. Kortumaojalla tehdään tulet ja keitellään heti kahvit. Sitten ohjelmassa ruokailua ja uudet kahvit. Kelpaa istuskella tulilla ja nautiskella. Parin tunnin tauon jälken kohti Suopattilampea. Lampi on jäässä ja kestää kävellä. Hieno paikka kaikenkaikkiaan. Kävellään metsäautotien pohjaa Suopattipurolle josta pääsee nyt helposti yli. Viimeksi olikin haastavampaa. Oli satanut useamman päivän ja suot oli poikkeuksellisen märkiä. Puro virtaa kuitenkin muuten jäässä olevan suon keskellä. Muutama tauko matkalla vielä ennen viimeistä pätkää Pihtijoen kämpälle. Alkaa jo uhkaavasti hämärtyä kun tullaan kämpälle. Täällä ei ole viitsitty sytykkeitä tehdä seuraaville.
Nopeasti kuitenkin kaminaan tulet ja sitten jäätä särkemään. Tehdään vielä puuhommat valmiiksi ja sitten ruoan laittoon ja kuivaa
kerrastoa päälle. Pieni ja kodikas kämppä, kelpaa päivämatkan jälkeen asettua taloksi. Syödään tuplaruoka, sen verran on nälkä ja kahvit päälle. Illalla käyn ulkona paistelemassa trangialla viimeiset pekonit. Vieraskirja luetaan tarkkaan ja ompa täällä käynyt kotipaikkakunnan miehiäkin metsällä. Eipä täällä vieläkään ruuhkaa ole ollut. Edellisestäkin kävijästä jo reilusti aikaa.
Viimeinen ilta täällä ja huomenna edessä se ikävä 1000 km:n autossa istuminen. Kun joskus pääsisi taas pitemmäksi aikaa.
Pakko se on käydä viimein nukkumaan että huomenna jaksaa ajella.
Aikainen herätys ja nopeammat aamutoimet. Termariin keitellään kahvit jotka juodaan sitten autossa. Jos Rovaniemellä sitten isompaa evästä. Kämppä siistiksi ja suunta kohti autoa. Matkalla poroaidan toisella puolella porojen "kintu vilkkuva". Erotuspaikkahan on melko lähellä. Autolle selvitään ja pienen varusterallin jälkeen kohti kotia. Pihtijoen tie onkin nyt parempi ajaa. Lunta on sadellut jonkin verran tielle ja parilla autolla siitä on ajettukin. Ei kolise kivet pohjaan nyt. Tässä tämäkin reissu...
Jalmari
 |
 |
 |
 |
 |
Paluu retkikoosteisiin
Paluu etusivulle